Puheenvuoro läksiäistilaisuudessa

EKP:n pääjohtajan Jean-Claude Trichet’n puhe 19.10.2011

Arvoisa liittokansleri,

arvoisa Euroopan parlamentin puhemies,

arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja,

arvoisa Euroopan komission puheenjohtaja,

arvoisa euroryhmän puheenjohtaja,

hyvä presidentti Giscard d’Estaing,

hyvä kansleri Helmut Schmidt,

arvoisat ministerit, teidän ylhäisyytenne, hyvät kollegani keskuspankkien pääjohtajat,

hyvät EKP:n työntekijät,

arvoisat vieraat,

Euroopan keskuspankin perustamisesta on jo yli 13 vuotta ja euron käyttöönotosta lähes yhtä kauan. Kahdeksanvuotisen kauteni EKP:n pääjohtajana nyt päättyessä tunnen erityisen selvästi, miten suurta luottamusta Euroopan demokraattiset valtiot ovat osoittaneet EKP:tä kohtaan. EKP:n ensisijainen hintavakaustavoite ja tämän tehtävän edellyttämä riippumattomuus on saatu monia eri kansallisuuksia ja puoluekantoja edustavilta Euroopan kansalaisilta.

Olemme täyttäneet tehtävämme EU:n jäsenvaltioiden demokraattisen tahdon mukaisesti.

Yhdessä johtokuntaan kuuluvien viiden kollegani, EKP:n neuvostoon kuuluvien 22 kollegani ja EKP:n sitoutuneen henkilöstön kanssa olemme toteuttaneet eurooppalaisten pitkäaikaista ja kunnianhimoista haavetta.

Yhteinen raha on ikivanha ajatus, jonka juuret ovat syvällä historiassa. Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin muinaisiin roomalaisiin tai karoliineihin asti. Esimerkiksi Böömin kuningas Yrjö Podebrad puhui yhteiseurooppalaisen rahan puolesta kuusi vuosisataa sitten.

Jo ennen Wernerin raporttia, joka julkaistiin 40 vuotta sitten, monet suuret ajattelijat kaikissa Euroopan maissa olivat halunneet yhdistää maanosan luomalla yhteismarkkinat, yhteisen talouden ja yhteisen rahan. Historia auttaa meitä näkemään oikeassa valossa niin euron saavutukset uutena rahana kuin euroalueen nykyiset haasteet ja talous- ja rahaliiton tulevaisuuden.

Euron saavutuksia tarkasteltaessa mittapuuna on ensisijainen hintavakaustavoite. Inflaatio on pysynyt lähes 13 vuoden ajan kahdessa prosentissa yli 332 miljoonan kansalaisen euroalueella, vaikka tänä aikana on ollut suuria kansainvälisiä talous- ja rahoituskriisejä. Vaikka öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat nousivat tänä aikana jatkuvasti, vastaaviin saavutuksiin ei ole pystytty yhdessäkään suuressa Euroopan maassa 50 vuoteen. Saksassakin näiden 13 vuoden keskimääräinen vuotuinen inflaatiovauhti on ollut 1,6 % eli parempi kuin ennen euron käyttöönottoa.

Inflaatio-odotusten pitäminen vähäisinä on yhtä tärkeää. EKP:n neuvosto on pitänyt odotukset hyvin tiukasti hintavakauden määritelmän mukaisina. Inflaation odotetaan pysyvän seuraavat kymmenen vuotta lähellä kahta prosenttia mutta alle sen.

Euro on luotettava valuutta, joka säilyttää arvonsa erittäin hyvin, sillä perustekijät ovat kunnossa.

Kuluneet kahdeksan vuotta jakautuvat luontevasti kahteen neljän vuoden jaksoon.

Ensimmäiset neljä vuotta olivat haastavia, mutteivät sen haastavampia kuin keskuspankkivuodet yleensä. EKP ylläpiti hintavakautta silloinkin, kun IT-kupla oli puhjennut ja öljyn ja energian hinta oli korkea ja epävakaa. Kamppailimme euroalueen julkisen talouden ohjausjärjestelmän puolesta, kun kolme suurinta maata halusivat heikentää vakaus- ja kasvusopimusta. Olemme aina kantaneet vastuun päätöksistämme, silloinkin kun koronnostot eivät ole miellyttäneet useimpia valtioita, markkinaosapuolia tai kansainvälisiä rahoituslaitoksia. EKP on aina ollut päätöksenteossaan täysin riippumaton ja on sitä jatkossakin.

Kun neljä vuotta oli kulunut, alkoi finanssi- ja talouskriisi.

Tämä kriisi oli erilainen kuin muut viimeisten 50 vuoden kriisit. Se oli erilainen kuin ensimmäinen öljykriisi vuonna 1973 tai toinen öljykriisi vuonna 1980, erilainen kuin 1980-luvun ja 1990-luvun alun velkakriisi. Se oli erilainen kuin Aasian kriisi tai IT-kuplan puhkeaminen 2000-luvun alussa.

Elokuusta 2007 lähtien meillä on ollut käsissämme aivan uudenlainen kriisi. Näin mittavaa maailmanlaajuista kriisiä ei ole ollut sitten toisen maailmansodan. Ensimmäistä kertaa 66 vuoteen maailmanlaajuinen kriisi lähti liikkeelle kehittyneiden talouksien rahoitusjärjestelmästä.

Vaikutus reaalitalouteen olisi voinut saavuttaa suuren laman mittasuhteet, jolleivät keskuspankit ja muut viranomaiset olisi reagoineet nopeasti ja päättäväisesti.

EKP:n neuvosto on noudattanut omaa eriyttämisperiaatetta siitä alkaen, kun jännitteet rahoitusmarkkinoilla alkoivat 9.8.2007. Se on pitänyt erillään tavanomaiset toimet, kuten korkopäätökset, joilla ylläpidetään hintavakautta keskipitkällä aikavälillä, ja epätavanomaiset toimet, jotka on laadittu parantamaan tavanomaisten toimien välittymistä silloin, kun markkinoilla on häiriöitä.

Luottamus euroon on säilynyt ja kymmenen vuoden inflaatio-odotukset ovat pysyneet tiukasti hintavakauden määritelmän mukaisina kriisiaikoinakin. Kaikki perustuu siihen, että korkopolitiikkamme on horjumatta tähdännyt hintavakauden tavoitteeseen, ja samaan aikaan olemme kuitenkin valppaasti ryhtyneet tarvittaviin epätavanomaisiin toimiin, kuten jakaneet likviditeettiä kiinteällä korolla ja hyväksyneet kaikki tarjoukset täysimääräisesti, ostaneet katettuja joukkolainoja ja käynnistäneet velkapaperiohjelman. Nämäkin EKP:n neuvoston päätökset on kaikki tehty täysin riippumattomasti.

Kriisin alettua olen tullut siihen tulokseen, että keskuspankeilta odotetaan samoja eettisiä toiminnan tapoja, jotka Max Weber lähes sata vuotta sitten nimesi vakaumuksen etiikaksi ja vastuullisuuden etiikaksi.

Nähdäkseni tavanomaiset toimet perustuvat vakaumuksen etiikkaan ja epätavanomaiset toimet vastuullisuuden etiikkaan. Intention ja toiminnan yhteys on yhtä tärkeä kuin toiminnan ja sen seurausten. Eriyttämisperiaatteen ansiosta molemmat yhteydet säilyvät.

Max Weberin mukaan vakaumuksen etiikkaa ei voida pitää vastuuttomuutena eikä vastuullisuuden etiikkaa vakaumuksettomana opportunismina. Vakaumuksen ja vastuullisuuden etiikka eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne täydentävät toisiaan.

Kriisi on paljastanut heikkouksia maailman kaikissa kehittyneissä talouksissa ja kyseenalaistanut niiden keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioiden kestävyyden. Euroopan ja etenkin euroalueen perustekijät ovat kunnossa, kun aluetta tarkastellaan kokonaisuutena. Kaiken kaikkiaan julkinen talous on terveellä pohjalla, ja alueella vallitsee sisäinen ja ulkoinen tasapaino. Yksittäisiä maita tarkasteltaessa talous- ja rahaliiton suurimmaksi heikkoudeksi osoittautuu, että talousliitossa ohjaus on ollut riittämätöntä, vaikka rahaliitto on vastannut odotuksia.

Kriisi on opettanut, että talouden ohjausjärjestelmää on vahvistettava. Olen jatkuvasti peräänkuuluttanut EKP:n neuvoston nimissä suuria askelia talouspolitiikan ohjauksen parantamiseksi. Vastikään hyväksytty kuuden säädöksen lainsäädäntöpaketti on merkittävä askel, joskin vasta toimeenpanovaiheessa nähdään, onko askel tarpeeksi suuri. Puhemies Buzek, olen arvostanut Euroopan parlamentin päättäväistä asennetta neuvotteluissa neuvoston kanssa.

Nyt vaaditaan kolmenlaisia toimia kriisinhallinnan selkeyttämiseksi: Euroopan rahoitusvakausvälineen kapasiteettia on vahvistettava rahoitusvakauden turvaamiseksi, ja sen perustana on oltava vakuuttava kansallinen finanssipolitiikka ja rakennepolitiikka. Eurooppalaisten pankkien taseita on vahvistettava, ja Kreikan keskipitkän aikavälin sopeutukseen on löydettävä toimiva ratkaisu.

Selkeyttämistä tarvitaan välittömästi. Jean Monnet’n sanoin: ”Ihmiset hyväksyvät muutoksen vasta kun huomaavat sen välttämättömyyden. Ja he huomaavat välttämättömyyden vasta kriisissä.” Nyt olemme maailmanlaajuisessa kriisissä. Jäähyväisten yhteydessä käännämme katseemme menneeseen ja nykyhetkeen, mutta se on myös tilaisuus katsoa tulevaisuuteen.

Saimme juuri kuunnella kahta Euroopan valuuttajärjestelmän perustajaa, jotka olivat mukana viitoittamassa tietä eurooppalaisten yhteiselle rahalle. Olen hyvin kiitollinen, että he ovat niin auliisti jakaneet kokemuksiaan ja viisauttaan.

Rohkenen nyt ilmaista henkilökohtaisen mielipiteeni, joka ei välttämättä edusta EKP:n neuvoston kantaa. Historiallisesta näkökulmasta Euroopan olisi viimeisteltävä hanke, jota kutsumme talous- ja rahaliitoksi. Onko liian uskallettua kaavailla tulevalle talous- ja rahaliitolle, jolla on jo yhteismarkkinat, yhteinen raha ja yhteinen keskuspankki, myös toimeenpanevaa elintä? Finanssiministeriön ei tarvitsisi hallinnoida liittovaltion varoja, mutta sillä saisi olla suoria valtuuksia ainakin kolmella alalla. Sen olisi valvottava tiukasti sekä maiden finanssipolitiikkaa että niiden kilpailupolitiikkaa ja voitava poikkeustapauksissa tehdä päätöksiä, joita sovellettaisiin suoraan euroalueen rahoitusvakauden vaarantaviin talouksiin. Rahoituspalvelujen yhdentymisen valmistuessa sillä olisi myös oltava unionin yhdentyneen rahoitussektorin suhteen samat velvollisuudet kuin toimeenpanevilla elimillä yleensä. Sen tulisi myös edustaa unionia kansainvälisissä rahoituslaitoksissa.

Jean Monnet’n mukaan ei ole mahdollista tietää, millainen institutionaalinen rakenne Euroopassa on huomispäivänä, sillä muutoksesta kumpuava muutos ei ole ennakoitavissa.

Uskon, että maailmanlaajuisesta kriisistä kumpuavat muutokset edistävät Jean Monnet’n tarkoittaman uuden institutionaalisen rakenteen syntyä.

Päätöksen tekevät kuitenkin demokratiamme eli Euroopan kansalaiset, joille me olemme tilivelvollisia.

Mitä sitten tapahtuukin, voitte luottaa siihen, että EKP:n neuvosto pysyy uskollisena ensisijaiselle tavoitteelleen ja että EKP ja eurojärjestelmä toimivat vakauden ja luottamuksen ankkurina.

Toivon onnea ja menestystä seuraajalleni Mario Draghille, jonka viisaudesta ja kokemuksesta EKP:n neuvosto on saanut hyötyä näinä vuosina. Hän on ollut tekemässä kollegiaalisia päätöksiämme. Johtokunnan ja EKP:n neuvoston tuella hän tulee luotsaamaan Euroopan rahapolitiikkaa menestyksekkäästi.

Lopuksi haluan esittää kiitokseni kaikille niille ihmisille, jotka ovat tehneet kanssani työtä Euroopan talous- ja rahaliiton eteen. Tänään haluan kiittää erityisesti kollegojani EKP:ssä: entisiä ja nykyisiä johtokunnan, EKP:n neuvoston ja yleisneuvoston jäseniä. Haluan kiittää EKP:n henkilöstöä. Kaikki työntekijät ovat kantaneet kortensa kekoon ensisijaisen tavoitteemme saavuttamiseksi. He ansaitsevat arvon ja kiitoksen sitoutumisestaan, ammattitaidostaan ja kovasta työstään.

Nykyhetki edellyttää välittömiä toimenpiteitä. Tulevaisuus edellyttää näkemystä siitä, mihin suuntaan haluamme edetä.

On toimittava välittömästi. Goethen sanoin: ”Tietäminen ei riitä, vaan on myös käytettävä tietoa; ei liioin tahtominen, vaan on myös toimittava.” Tällaisen toimintatahdon olisi innoitettava Eurooppaa edessä olevina päivinä.

Ja on valittava suunta. Jean Monnet’n mukaan emme voi kuin jatkaa, sillä eurooppalaisille unioni on ainoa tie tulevaisuuteen. Myös Alcide De Gasperi piti tärkeimpänä kaikesta poliittista tahtoa unionin rakentamiseen.

Kiitos.