32012O0025

Kieli
- Oma EUR–Lex
- Kirjaudu sisään
- Rekisteröidy
- Omat äskettäiset haut (0)

Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta

Hakuvinkkejä

Lisää hakuvaihtoehtoja: Tarkennettu haku

EUROPA
EUR-Lex etusivu
EUR-Lex - 32012O0025 - FI

Asiakirja 32012O0025

Ohje

2012/791/EU: Euroopan keskuspankin suuntaviivat, annettu 26 päivänä marraskuuta 2012 , eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä annettujen suuntaviivojen EKP/2011/14 muuttamisesta (EKP/2012/25)

EUVL L 348, 18.12.2012, s. 30—41 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
kroaatinkielinen erityispainos: Luku 10 Nide 006 s. 62 - 73

Asiakirjan oikeudellinen asema Ei enää voimassa, Voimassaolon päättymispäivämäärä: 30/04/2015; Kumoaja 32014O0060

ELI: http://data.europa.eu/eli/guideline/2012/791/oj

HTML

PDF

Virallinen lehti

18.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/30

EUROOPAN KESKUSPANKIN SUUNTAVIIVAT,

annettu 26 päivänä marraskuuta 2012,

eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä annettujen suuntaviivojen EKP/2011/14 muuttamisesta

(EKP/2012/25)

(2012/791/EU)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 127 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 3.1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan ja 12.1, 14.3 ja 18.2 artiklan sekä 20 artiklan ensimmäisen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Yhteisen rahapolitiikan toteuttaminen edellyttää niiden välineiden ja menettelyjen määrittelemistä, joita eurojärjestelmä käyttää pannakseen rahapolitiikan yhdenmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro.

(2)

On tarpeen tehdä useita muutoksia, jotta voidaan muun muassa ottaa vaiheittain käyttöön omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskeva lainakohtainen ilmoitusvelvollisuus sekä täsmentää koron määritelmiä, luottoriskinarvioiden osuvuuden seurantaa ja vastapuolivelvoitteiden laiminlyönteihin liittyvää taloudellisten sanktioiden laskentaa.

(3)	Tämän vuoksi eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä 20 päivänä syyskuuta 2011 annettuja suuntaviivoja EKP/2011/14 (1) olisi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT NÄMÄ SUUNTAVIIVAT:

1 artikla

Liitettä I koskevat muutokset

Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitettä I muutetaan näiden suuntaviivojen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tarkistaminen

Niiden jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, joiden rahayksikkö on euro (jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’) toimittavat Euroopan keskuspankille (EKP) viimeistään 19 päivänä joulukuuta 2012 yksityiskohtaiset tiedot näiden suuntaviivojen noudattamista varten laatimistaan asiakirjoista ja käyttämistään keinoista.

3 artikla

Voimaantulo

Nämä suuntaviivat tulevat voimaan kahden päivän kuluttua niiden hyväksymisestä.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan 3 päivästä tammikuuta 2013.

4 artikla

Osoitus

Nämä suuntaviivat on osoitettu kaikille eurojärjestelmän keskuspankeille.

Tehty Frankfurt am Mainissa 26 päivänä marraskuuta 2012.

EKP:n neuvoston puolesta

EKP:n puheenjohtaja

Mario DRAGHI

(1) EUVL L 331, 14.12.2011, s. 1.

LIITE

Muutetaan suuntaviivojen EKP/2011/14 liitettä I seuraavasti:

1.	Lisätään 5.1.3 kohtaan seuraava virke: ”EKP pidättää itsellään oikeuden ryhtyä mihin tahansa toimiin, jotka se katsoo tarpeellisiksi huutokauppailmoituksessa olevan virheen korjaamiseksi, mukaan lukien käynnissä olevan huutokaupan peruuttaminen tai keskeyttäminen.”

2.	Lisätään 5.1.6 kohtaan seuraava virke: ”Jos huutokauppatulos sisältää edellä mainittuihin seikkoihin liittyviä virheellisiä tietoja, EKP pidättää itsellään oikeuden ryhtyä mihin tahansa toimiin, jotka se katsoo tarpeellisiksi virheellisten tietojen korjaamiseksi.”

Korvataan 6.2.1.1 kohta seuraavasti:

”6.2.1.1 Omaisuuserätyyppi

1. Yleiset kelpoisuusvaatimukset

Omaisuuserien tulee olla velkainstrumentteja, joilla on

a)	kiinteä, ei-ehdollinen lainapääoma (1) ja

sellainen korko, josta ei voi aiheutua negatiivista kassavirtaa ja joka kuuluu johonkin seuraavista:

i)	kiinteä korko, nollakorko tai moniportainen korko (multi-step coupon), eli instrumentit, joissa koron asetantakaudet ja kuponkiarvot on määritetty etukäteen;

ii)	vaihtuva korko, joka on sidottu euromääräisiä rahamarkkinakorkoja vastaavaan yhteen indeksiin sellaisenaan, tällaisia indeksejä ovat EURIBOR, LIBOR ja vastaavat indeksit, tai vakiomaturiteetin swap-korko, kuten esimerkiksi CMS-, EIISDA- ja EUSA-indeksit;

iii)

vaihtuva korko, joka on sidottu euromääräisiä rahamarkkinakorkoja vastaavaan yhteen indeksiin – kuten EURIBOR, LIBOR ja vastaavat indeksit, tai vakiomaturiteetin swap-korko, kuten esim. CMS-, EIISDA- ja EUSA-indeksit – ja jonka tuottokerroin on yli 1 (leveraged floating coupons) tai välillä 0–1 (deleveraged floating coupons);

iv)	vaihtuva korko, joka on sidottu jonkin euroalueen valtion liikkeeseenlaskeman, maturiteetiltaan enintään yhden vuoden velkakirjan tuottoon (joko indeksi tai bruttomääräinen viitetuotto) sellaisenaan tai tuottoon, jossa tuottokerroin on yli 1 tai välillä 0–1;

v)	vaihtuva korko, joka on sidottu euroalueen inflaatioindeksiin sellaisenaan ja joka ei sisällä diskreettiin jakaumaan perustuvaa korkoa, ehdollisesti määräytyvää korkoa (range accrual), tietyissä rajoissa ehdollisesti määräytyvää korkoa (ratchet) tai vastaavia monimutkaisia rakenteita.

Seuraavat korkorakenteet ovat nimenomaisesti poissuljettuja: kaikki vaihtuvat korot, jotka on sidottu ulkomaisten valuuttojen määräisiin korkoihin, hyödyke- tai osakeindekseihin tai valuuttakursseihin, vaihtuvat korot, jotka on sidottu kahteen viitearvoon, swap-sopimusten hintaeroon tai muuhun indeksien yhdistelmään, ja kaikenlaiset ehdollisesti tai tietyissä rajoissa ehdollisesti määräytyvät korot sekä käänteisesti vaihtuvat ja luottoluokituksista riippuvat korot. Poissuljettuja ovat lisäksi monimutkaiset rakenteet, kuten tavoitekorkolainat (target redemption note) ja korkotyypin muuttamista koskevat lisäoptiot.

Hyväksyttäviin korkoihin ei saa liittyä liikkeeseenlaskijan oikeutta muuttaa korkoehtoja, eli liikkeeseenlaskijan päätöksistä johtuvat koron määrittelyn muutokset eivät ole sallittuja instrumentin voimassaoloaikana. Jos korkoon liittyy ylä- tai alarajoja, niiden on lisäksi oltava kiinteitä ja etukäteen määriteltyjä. Jos kyseessä on moniportainen korko, instrumentin luokitus koron osalta perustuu tulevaan kehitykseen.

Jos omaisuuserät eivät vastaa edellä mainittuja kelpoisuusvaatimuksia, ne eivät ole vakuuskelpoisia vaikka kelpoisuusvaatimusten vastaiset ominaisuudet koskisivat ainoastaan tuottorakenteen osaa (kuten preemiota) tai vaikka ei-negatiivinen kuponkimaksu ja vähintään pääoman määrän maksu olisi nimenomaisesti taattu.

Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen piirteiden on oltava voimassa velkainstrumentin kuoletukseen asti. Velkainstrumenttien etuoikeus pääomaan ja korkoon ei saa olla toissijainen saman liikkeeseenlaskijan liikkeeseenlaskemien velkainstrumenttien haltijoiden etuoikeuksiin nähden.

2. Omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin sovellettavat täydentävät kelpoisuusvaatimukset

Katettuja joukkolainoja ei luokitella omaisuusvakuudellisiksi arvopapereiksi eurojärjestelmän rahapolitiikan säädöskehystä sovellettaessa.

Edellä olevaa 1 kohdan a alakohtaa ei sovelleta omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin. Omaisuusvakuudellisten arvopapereiden hyväksyttävyys arvioidaan eurojärjestelmässä tässä kohdassa täsmennettyjen täydentävien kelpoisuusvaatimusten mukaisesti.

Omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuutena olevien kassavirtaa synnyttävien omaisuuserien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	Omaisuuserien hankintaan sovelletaan jonkin EU:n jäsenvaltion lainsäädäntöä.

Arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö (special-purpose vehicle) on hankkinut omaisuuserät alkuunpanijalta tai välittäjältä tavalla, jota eurojärjestelmä pitää ”todellisena myyntinä”, joka on täytäntöönpanokelpoinen kolmansiin osapuoliin nähden ja jonka myötä omaisuuserät ovat alkuunpanijan ja tämän velkojien sekä välittäjän ja tämän velkojien ulottumattomissa, myös silloin kun alkuunpanija tai välittäjä on maksukyvytön (2).

c)	Ne ovat peräisin Euroopan talousalueella kotipaikkaansa pitävältä alkuunpanijalta tai mahdolliselta välittäjältä, joka on myynyt ne liikkeeseenlaskijalle.

Ne eivät koostu – kokonaan tai osittain, tosiasiallisesti tai mahdollisesti – muiden omaisuusvakuudellisten arvopapereiden etuoikeusluokista (tranches) (3). Ne eivät myöskään koostu – kokonaan tai osittain, tosiasiallisesti tai mahdollisesti – luottoriskin vaihtolainoista (credit-linked notes), swapeista tai muista johdannaisinstrumenteista (4), eivätkä synteettisistä arvopapereista.

Jos ne ovat lainasaamisia, velallisten ja velkojien (myös luonnollisten henkilöiden) kotipaikka on Euroopan talousalueella ja vakuutena olevan arvopaperin tapauksessa se sijaitsee Euroopan talousalueella. Lainasaamisiin sovelletaan jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan maan lakia. Jos ne ovat joukkovelkakirjoja, niiden liikkeeseenlaskijan kotipaikka on Euroopan talousalueella, ne on laskettu liikkeeseen jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa Euroopan talousalueeseen kuuluvan maan lainsäädännön mukaisesti ja vakuutena olevien arvopaperien tapauksessa ne sijaitsevat Euroopan talousalueella.

Kuten 6.2.1.7 kohdassa on täsmennetty, omaisuusvakuudellisen arvopaperin liikkeeseenlaskijan tulee olla sijoittautunut Euroopan talousalueelle.

Tapauksissa, joissa alkuunpanijoiden tai mahdollisten välittäjien kotipaikka on euroalueella tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa, eurojärjestelmä on selvittänyt, ettei kyseisillä lainkäyttöalueilla sovelleta ankaria transaktion peräyttämistä koskevia säännöksiä. Jos alkuunpanijalla tai mahdollisella välittäjällä on kotipaikka jossakin muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa, omaisuusvakuudelliset arvopaperit voidaan katsoa vakuuskelpoisiksi vain, jos eurojärjestelmä varmistaa, että sen oikeudet ovat asianmukaisella tavalla suojattuja, kun otetaan huomioon sellaiset kyseisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan maan lainsäädäntöön kuuluvat peräyttämistä koskevat säännökset, joita eurojärjestelmä pitää olennaisina. Ennen kuin omaisuusvakuudelliset arvopaperit voidaan hyväksyä vakuuskelpoisiksi, tätä tarkoitusta varten on toimitettava eurojärjestelmän kannalta hyväksyttävässä muodossa riippumaton oikeudellinen arvio, jossa selvitetään kyseisessä maassa sovellettavien peräyttämistä koskevien sääntöjen sisältö. Jotta eurojärjestelmä voisi päättää, ovatko sen oikeudet asianmukaisesti suojattuja peräyttämistä koskevia sääntöjä vastaan, se voi pyytää muitakin asiakirjoja, mukaan lukien todistus siirronsaajan vakavaraisuudesta kriittisen ajanjakson ajalta. Niihin peräyttämistä koskeviin sääntöihin, joiden eurojärjestelmä katsoo olevan vakavia eikä näin ollen hyväksyttäviä, luetaan myös säännöt, joiden mukaan selvitysmies voi kumota omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuutena olevien kassavirtaa synnyttävien omaisuuserien myynnin yksinomaan sillä perusteella, että myynti on tapahtunut tietyn ajanjakson aikana (kriittinen ajanjakso) ennen myyjän (alkuunpanija/välittäjä) maksukyvyttömyyden toteamista, tai joiden mukaan siirronsaaja voi estää kumoamisen ainoastaan, jos pystyy näyttämään, ettei ollut tietoinen myyjän (alkuunpanija/välittäjä) maksukyvyttömyydestä myynnin tapahtuessa.

Strukturoitujen lainojen liikkeeseenlaskuissa vakuuskelpoisuuden edellytyksenä on se, että sen etuoikeusluokan (tranche) (tai sen alaluokan) (sub-tranche) etuoikeus ei ole saman lainan muiden etuoikeusluokkien etuoikeutta huonompi. Etuoikeusluokan (tai sen alaluokan) etuoikeuden ei katsota olevan saman lainan muiden etuoikeusluokkien (tai alaluokkien) etuoikeutta huonompi, jos maksujen etuoikeusjärjestys täytäntöönpanoilmoituksen (enforcement notice) toimittamisen jälkeen on tarjousesitteen mukaan sellainen, ettei millään muulla etuoikeusluokalla (tai alaluokalla) ole oikeutta saada maksua (pääomaa ja korkoja) ennen kyseistä etuoikeusluokkaa (tai alaluokkaa), eli sille näin ollen aiheutuu tappiota viimeisenä strukturoidun lainan etuoikeusluokista (tai alaluokista). Sellaisten strukturoitujen lainojen liikkeeseenlaskuissa, joiden tarjousesitteessä mainitaan nopeutettua takaisinmaksua koskevan ilmoituksen (acceleration notice) ja täytäntöönpanoilmoituksen toimittamisesta, etuoikeusluokan (tai sen alaluokan) etuoikeus on varmistettava sekä nopeutettua takaisinmaksua koskevan ilmoituksen että täytäntöönpanoilmoituksen toimittamisen jälkeisessä maksujen etuoikeusjärjestyksessä.

Eurojärjestelmä edellyttää, että omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osapuolet toimittavat omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuutena olevien, kassavirtaa synnyttävien omaisuuserien sammiota koskevat kattavat ja yhdenmukaiset lainakohtaiset tiedot lisäyksessä 8 olevien määritysten mukaisesti. Tietojen toimittaminen on yksi vakuuskelpoisuusehto, jonka perusteella omaisuusvakuudellinen arvopaperi hyväksytään vakuudeksi ja jonka perusteella se säilyttää vakuuskelpoisuutensa eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa.

Määrittääkseen omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuuskelpoisuutta eurojärjestelmä käy läpi tiedot, jotka on syötetty lainakohtaisten tietojen ilmoittamista koskevan lomakkeen pakollisiin kohtiin lisäyksessä 8 olevien määritysten mukaisesti. Vakuuskelpoisuutta arvioidessaan eurojärjestelmä ottaa huomioon a) tietojen toimittamisen laiminlyönnit ja b) sen, miten usein todetaan merkityksellisten tietojen puuttuminen lainakohtaisia tietoja koskevista yksittäisistä kentistä.

Jotta omaisuusvakuudelliset arvopaperit kelpaisivat vakuudeksi, niiden vakuutena on oltava sellaisia kassavirtaa synnyttäviä omaisuuseriä, joita eurojärjestelmä pitää homogeenisina; omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuutena olevat kassavirtaa synnyttävät omaisuuserät saavat koostua ainoastaan tietyntyyppisistä omaisuuseristä, jotka ovat joko asuntolainoja, liikekiinteistölainoja, pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyjä lainoja, autolainoja, kulutusluottoja tai leasing-saamisia. Jos omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuutena olevien omaisuuserien sammio koostuu heterogeenisistä omaisuuseristä, joita ei voida ilmoittaa samalla, tiettyä omaisuuseräluokkaa koskevalla lomakkeella, ne eivät kelpaa vakuudeksi eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa (5).

Eurojärjestelmä pidättää itsellään oikeuden pyytää asianomaisilta kolmansilta osapuolilta, kuten liikkeeseenlaskijalta, alkuunpanijalta tai järjestäjältä, sellaisia selvityksiä ja/tai oikeudellisia vahvistuksia, joita se pitää tarpeellisina omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuuskelpoisuuden arvioimiseksi tai jotka liittyvät lainakohtaisten tietojen toimittamiseen. Tällaisen pyynnön noudattamatta jättämisestä voi seurata, että kyseisen omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskevan transaktion vakuudeksi kelpuuttamista lykätään tai siitä kieltäydytään kokonaan.

3. Katettuja joukkolainoja koskevat täydentävät kelpoisuusvaatimukset

Katettuihin joukkolainoihin sovelletaan 31 päivästä maaliskuuta 2013 seuraavia täydentäviä vaatimuksia:

Katettujen joukkolainojen vakuussammiossa ei saa olla omaisuusvakuudellisia arvopapereita, lukuun ottamatta niitä omaisuusvakuudellisia arvopapereita,

a)	jotka vastaavat direktiiveissä 2006/48/EY ja 2006/49/EY täsmennettyjä katettujen joukkolainojen vakuutena oleville omaisuusvakuudellisille arvopapereille asetettuja vaatimuksia,

b)	joiden alkuunpanija on sen saman konsolidointiryhmän jäsen, johon myös katetun joukkolainan liikkeeseenlaskija kuuluu, tai siihen samaan keskuslaitokseen kuuluva yhteisö, johon myös katetun joukkolainan liikkeeseenlaskija kuuluu,

c)	joita käytetään teknisenä välineenä vakuudellisten asunto- tai kiinteistölainojen siirtämiseksi alkuunpanijayhteisöltä vakuussammioon.

Katetut joukkolainat, jotka olivat vakuuskelpoisten omaisuusvakuudellisten arvopapereiden luettelossa 28 päivänä marraskuuta 2012 ja jotka eivät vastanneet edellä a–c kohdan vaatimuksia, säilyttävät vakuuskelpoisuutensa 28 päivään marraskuuta 2014 saakka.

4.	Poistetaan 6.2.1.7 kohdan alaviite 58.

5.	Poistetaan 6.2.2 kohdan alaviite 60.

Muutetaan 6.2.2.1 kohta seuraavasti:

korvataan b alakohta seuraavasti:

”b)

Lainasaamisilla tulee olla i) kiinteä, ei-ehdollinen pääoma ja ii) sellainen korko, josta ei voi aiheutua negatiivista kassavirtaa. Näiden ominaisuuksien tulee olla voimassa velkainstrumentin lopulliseen kuoletukseen saakka. Lisäksi koron tulisi olla jokin seuraavista: i) nollakorko, ii) kiinteä korko, iii) johonkin viitekorkoon sidottu vaihtuva korko. Vakuuskelpoisia ovat myös lainasaamiset, joiden korko on sidottu inflaatioon.”

korvataan f alakohta seuraavasti:

”f)

Minimikoko: Lainasaamiset eivät saa olla tiettyä minimikokoa pienempiä sillä hetkellä, kun vastapuoli tarjoaa niitä vakuudeksi (käyttöönotto). Kukin kansallinen keskuspankki saa itse päättää kotimaiselle lainasaamiselle asetettavasta minimikoosta. Kun käytetään toisessa maassa olevia lainasaamisia, sovelletaan yhteistä 500 000 euron minimikokoa.”

Lisätään 6.2.3 kohtaan seuraava alakohta:

”Kansalliset keskuspankit voivat päättää olla hyväksymättä seuraavia jälkimarkkinakelpoisia tai ei-jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä vakuudeksi vastapuolelta, vaikka omaisuuserät olisivat muuten vakuuskelpoisia:

a)	velkainstrumentit, jotka erääntyvät lähitulevaisuudessa ja

b)	velkainstrumentit, joiden tulovirta kuten kuponkimaksu tulee ajankohtaiseksi lähitulevaisuudessa.”

Korvataan 6.2.3.2 kohdan teksti seuraavasti:

”6.2.3.2 Vakuuskelpoisten omaisuuserien käyttöä koskevat säännöt

Jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä saa käyttää kaikissa rahapoliittisissa operaatioissa, eli käänteisoperaatioissa ja myös suorina kauppoina toteutettavissa avomarkkinaoperaatioissa sekä maksuvalmiusjärjestelmän operaatioissa. Ei-jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät kelpaavat vakuudeksi käänteisinä operaatioina toteutettavissa avomarkkinaoperaatioissa ja maksuvalmiusjärjestelmän operaatioissa. Niitä ei käytetä eurojärjestelmän suorissa kaupoissa. Kaikkia jälkimarkkinakelpoisia ja ei-jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä voidaan käyttää myös päivänsisäisen luoton vakuutena.

Vastapuolet eivät saa toimittaa vakuudeksi sellaisia jälkimarkkinakelpoisia tai ei-jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä, joiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on joko vastapuoli itse tai sellainen yhteisö, jonka kanssa vastapuoli on läheisesti sidoksissa, vaikka nämä omaisuuserät olisivat muuten vakuuskelpoisia (6).

”Läheisesti sidoksissa” tarkoittaa mitä tahansa seuraavista tilanteista, joissa vastapuolella on sidos vakuuskelpoisten omaisuuserien liikkeeseenlaskijaan/velalliseen/takaajaan:

a)	Vastapuoli omistaa joko suoraan tai yhden tai useamman yrityksen kautta vähintään 20 % liikkeeseenlaskijan/velallisen/takaajan pääomasta.

b)	Liikkeeseenlaskija/velallinen/takaaja omistaa joko suoraan tai yhden tai useamman yrityksen kautta vähintään 20 % vastapuolen pääomasta.

c)	Jokin kolmas osapuoli omistaa joko suoraan tai yhden tai useamman yrityksen kautta yli 20 % sekä vastapuolen että liikkeeseenlaskijan/velallisen/takaajan pääomasta.

Rahapolitiikan täytäntöönpanoa varten – erityisesti valvottaessa niiden sääntöjen noudattamista, jotka koskevat läheisiä sidoksia vakuuskelpoisten omaisuuserien vakuuskäytössä – eurojärjestelmä jakaa sisäisesti osakeomistuksia koskevia tietoja, jotka on saatu valvontaviranomaisilta tätä tarkoitusta varten. Tietoihin sovelletaan asianomaisten valvontaviranomaisten noudattamia salassapitosääntöjä.

Edellä olevat läheisiä sidoksia koskevat määräykset eivät koske a) läheisiä sidoksia vastapuolen ja veronkantoon oikeutetun ETA-maan julkisen viranomaisen välillä eivätkä tapauksia, joissa velkainstrumentin takaajana on veronkantoon oikeutettu ETA-maan julkinen viranomainen, b) katettuja pankin joukkovelkakirjalainoja, jotka on laskettu liikkeeseen direktiivin 2006/48/EY liitteessä VI olevan 1 osan 68–70 kohdassa mainittujen kriteerien mukaisesti, eivätkä c) tapauksia, joissa velkainstrumentit on suojattu vastaavin lainsäädännöllisin erityiskeinoin kuin b kohdassa tarkoitetut instrumentit, esimerkiksi kun kyse on i) ei-jälkimarkkinakelpoisista asuntolainavakuudellisista velkainstrumenteista, jotka eivät ole arvopapereita tai ii) katetuista pankin joukkovelkakirjalainoista, jotka täyttävät kaikki direktiivin 2006/48/EY liitteessä VI olevan 1 osan 68–70 kohdassa mainitut kriteerit, lukuun ottamatta vakuussammiossa oleviin taattuihin lainoihin sovellettavia rajoituksia.

Vastapuoli ei myöskään saa käyttää vakuutena omaisuusvakuudellisia arvopapereita, jos se (tai kolmas osapuoli, jonka kanssa vastapuoli on läheisesti sidoksissa) antaa valuuttasuojauksen omaisuusvakuudelliselle arvopaperille tekemällä valuuttasuojaussopimuksen liikkeeseenlaskijan kanssa tai jos vastapuoli antaa rahoitustukea vähintään 20 % omaisuusvakuudellisen arvopaperin jäljellä olevasta pääomasta.

Kaikkia vakuuskelpoisia jälkimarkkinakelpoisia ja ei-jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä tulee voida käyttää rajojen yli euroalueen sisällä. Tämä merkitsee, että eurojärjestelmän kaikilla vastapuolilla tulee olla mahdollisuus käyttää vakuuskelpoisia omaisuuseriä joko kansallisten arvopaperikaupan selvitysjärjestelmien välisten linkkien kautta, kun on kyse jälkimarkkinakelpoisista omaisuuseristä, tai muin hyväksyttävin järjestelyin saadakseen luottoa sen jäsenvaltion kansalliselta keskuspankilta, johon vastapuoli on sijoittautunut (ks. 6.6 kohta).

Omaisuusvakuudellisen arvopaperin toimittavan vastapuolen, joka on läheisesti sidoksissa omaisuusvakuudellisen arvopaperin vakuutena olevien omaisuuserien alkuunpanijan kanssa, tulee ilmoittaa eurojärjestelmälle kyseistä omaisuusvakuudellista arvopaperia koskevista, sen luottoluokitukseen mahdollisesti vaikuttavista suunnitelluista muutoksista, kuten velkapapereista maksettavaksi erääntyvän koron muuttaminen, swap-sopimuksen muuttaminen, vakuutena olevan lainakokonaisuuden koostumuksen muuttaminen muutoin kuin tarjousesitteessä ilmoitetulla tavalla tai maksujen etuoikeusjärjestyksen muuttaminen. Eurojärjestelmälle on ilmoitettava omaisuusvakuudellista arvopaperia koskevista muutoksista kuukautta ennen muutosten tekemistä. Vastapuolen tulisi lisäksi ilmoittaa omaisuusvakuudellisen arvopaperin vakuudeksi toimittamisen hetkellä muutoksista, jotka on tehty edeltävien kuuden kuukauden aikana. Edellä 6.2 kohdan mukaisesti eurojärjestelmä ei anna muutosten tekemiseen liittyviä neuvoja.

Taulukko 4

Eurojärjestelmän rahapoliittisiin operaatioihin hyväksyttävät omaisuuserät

Kelpoisuusvaatimukset

Jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät (7)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät (8)

Omaisuuserän tyyppi

EKP:n velkasitoumukset

Muut jälkimarkkinakelpoiset velkainstrumentit (9)

Lainasaamiset

Asuntolainavakuudelliset velkainstrumentit

Luottokelpoisuus

Omaisuuserän on täytettävä hyvän luottokelpoisuuden vaatimukset. Hyvä luottokelpoisuus arvioidaan jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä koskevien eurojärjestelmän luottoriskinarviointisääntöjen mukaisesti (9).

Velallisen/takaajan on täytettävä hyvän luottokelpoisuuden vaatimukset. Luottokelpoisuus arvioidaan lainasaamisia koskevien eurojärjestelmän luottoriskinarviointisääntöjen mukaisesti.

Omaisuuserän on täytettävä hyvän luottokelpoisuuden vaatimukset. Hyvä luottokelpoisuus arvioidaan asuntolainavakuudellisia velkainstrumentteja koskevien eurojärjestelmän luottoriskinarviointisääntöjen mukaisesti..

Liikkeeseenlaskupaikka

ETA (9)

Toimitusmenettelyt ja käsittelyssä noudatettavat menettelyt

Toimituspaikka: euroalue

Instrumenttien tulee olla keskitetysti talletettuina arvo-osuuksina kansallisissa keskuspankeissa tai EKP:n vähimmäisvaatimukset täyttävässä arvopaperikeskuksessa.

Eurojärjestelmän menettelyt

Liikkeeseenlaskija/ velallinen/ takaajat

Kansalliset keskuspankit

Julkinen sektori

Yksityinen sektori

Kansainväliset ja ylikansalliset laitokset

Julkinen sektori

Yritykset

Kansainväliset ja ylikansalliset laitokset

Luottolaitokset

Liikkeeseenlaskijan, velallisen ja takaajan sijoittautumispaikka

Liikkeeseenlaskija (9): ETA-maat tai ETA:n ulkopuoliset G10-maat

Velallinen: ETA

Takaaja (9): ETA

Euroalue

Hyväksyttävät markkinat

Säännellyt markkinat

EKP:n hyväksymät ei-säännellyt markkinat

Valuutta

Euro

Minimikoko

Minimikoko silloin, kun lainasopimusta tarjotaan vakuudeksi

—	kotimaiset lainasaamiset: kansallisten keskuspankkien päätettävissä

—	toisessa maassa olevat lainasaamiset: yhteinen minimikoko 500 000 euroa.

Sovellettava lainsäädäntö

Omaisuusvakuudellisten arvopaperien vakuutena olevien omaisuuserien hankintaan on sovellettava jonkin EU:n jäsenvaltion lainsäädäntöä. Vakuutena oleviin lainasaamisiin on sovellettava jonkin ETA-maan lainsäädäntöä.

Lainasaamissopimukseen ja vakuudeksiottosopimukseen on sovellettava jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä.

Yhteensä enintään kahden maan lainsäädäntöä voidaan soveltaa

a)	vastapuoleen,

b)	velkojaan,

c)	velalliseen,

d)	mahdolliseen takaajaan,

e)	lainasaamissopimukseen ja

f)	vakuudeksiottosopimukseen

Toisessa maassa olevien omaisuuserien käyttö

Sallitaan

9.	Poistetaan 6.3.2 kohdan alaviite 72.

10.

Lisätään 6.3.4.1 kohtaan seuraava alakohta:

”Eurojärjestelmän luottoriskinarviointiin osallistuviin ulkoisiin luottoluokituslaitoksiin sovelletaan eurojärjestelmän luottoriskinarviointien osuvuuden seurantaa (ks. 6.3.5 kohta). Luottoriskinarvioinnin osuvuuden seurantaa koskevien tietojen ohessa on lisäksi toimitettava toimitusjohtajan tai valtuutetun nimenkirjoittajan, joka on vastuussa luottoluokituslaitoksen tarkastuksesta tai säännösten noudattamisen valvontatoiminnosta, allekirjoittama todistus, jossa vahvistetaan arviointien osuvuuden seurantaa koskevien tietojen tarkkuus ja oikeellisuus.”

11.

Korvataan 6.3.4.4 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Ehtona tulla hyväksytyksi eurojärjestelmän luottoriskinarviointiin luottoluokitusvälinepalvelujen tarjoajaksi on, että eurojärjestelmällä on oikeus seurata niiden tuottamien arvioiden osuvuutta (10) (ks. 6.3.5 kohta). Luottoluokitusvälinepalvelujen tarjoajan tulee tarjota edellytykset hyväksyttyjen velallisten joukon seurannalle. Tarkasteltavan hyväksyttyjen velallisten joukon on oltava eurojärjestelmän luottoriskinarvioinnin osuvuuden seurantaa koskevien yleisten vaatimusten mukainen. Palveluntarjoajan tulee tiedottaa eurojärjestelmälle seurannan tuloksista heti, kun ne ovat valmistuneet. Seurantaa koskevien tietojen mukana on lisäksi toimitettava toimitusjohtajan tai valtuutetun nimenkirjoittajan, joka on vastuussa luottoluokitusvälinepalvelujen tarjoajan tarkastuksesta tai säännösten noudattamisen valvontatoiminnosta, allekirjoittama todistus, jossa vahvistetaan arviointien osuvuuden seurantaa koskevien tietojen tarkkuus ja oikeellisuus. Palveluntarjoajien tulee säilyttää tarkasteltuja velallisten joukkoja ja maksukyvyttömyystapauksia koskevat tiedot viiden vuoden ajan.

12.

Korvataan 6.3.5 kohta seuraavasti:

”6.3.5 Luottokelpoisuuden arviointijärjestelmien osuvuuden seuranta

Eurojärjestelmän luottoriskinarviointikäytännössä arviointijärjestelmien osuvuuden seurannan kohteena ovat kaikki hyväksytyt luottoluokitusjärjestelmät. Eurojärjestelmässä seurataan luottoriskinarvioinnin osuvuutta vuosittain jälkikäteen kunkin luottoluokitusjärjestelmän osalta vertaamalla a) luottoluokitusjärjestelmän luokittamien, luottokelpoisuudeltaan hyväksyttyjen yhteisöjen ja instrumenttien joukossa vuoden aikana tapahtuneita maksukyvyttömyystapauksia; tällöin kyseiset yhteisöt ja instrumentit ryhmitellään seurantaa varten joukkoihin tiettyjen ominaisuuksien, kuten luottoluokituksen, omaisuuseräluokan, toimialan ja luottoluokitusmallin, perusteella, sekä b) soveltuvaa eurojärjestelmän asettamaa luottokelpoisuuden alarajaa, jonka viitearvo on tietty maksukyvyttömyyden todennäköisyys (tarkastelussa otetaan huomioon kaksi maksukyvyttömyyden todennäköisyyden viitearvoa: 0,10 prosentin todennäköisyys yhden vuoden ajanjaksolla, minkä katsotaan vastaavan luottoluokitusasteikon luokkaa 2, ja 0,40 prosentin todennäköisyys yhden vuoden ajanjaksolla, minkä katsotaan vastaavan luottoluokitusasteikon luokkaa 3 eurojärjestelmän yhdenmukaistetussa arviointiasteikossa). Tämän prosessin tarkoituksena on varmistaa, että luottoluokitusjärjestelmän antamat luokitukset on asianmukaisesti suhteutettu eurojärjestelmän yhdenmukaistettuun arviointiasteikkoon ja että eri järjestelmistä ja lähteistä saatavat luottoluokitukset ovat vertailukelpoisia.

Vuotuisen tarkasteluprosessin ensimmäisessä vaiheessa luottoriskinarvioija kokoaa luettelon yhteisöistä ja instrumenteista, joiden luottoluokitus on vähintään eurojärjestelmän asettaman luottokelpoisuuden alarajan mukainen tarkasteluajanjakson alussa. Tämän jälkeen luottoriskinarvioija toimittaa luettelon eurojärjestelmälle käyttäen eurojärjestelmän antamaa lomaketta, joka sisältää tunnistamiseen, luokitukseen ja luottoluokitukseen liittyvät kentät. Tarkasteluprosessin toisessa vaiheessa eli 12 kuukauden pituisen tarkasteluajanjakson päättyessä luottoriskinarvioija päivittää luettelossa oleviin yksiköihin ja instrumentteihin liittyvät tiedot, joiden perusteella arvioidaan luottoriskiarvioiden osuvuus. Eurojärjestelmä pidättää itsellään oikeuden pyytää arvioiden osuvuuden seurannan kannalta tarpeellisia lisätietoja.

Maksukyvyttömyyden toteutumisprosentti tarkastellussa hyväksyttyjen velallisten joukossa vuoden aikana on tärkeä mittayksikkö eurojärjestelmän luottoriskinarviointijärjestelmien seurantaprosessissa, jossa vuosiarvioinnin ohessa tarkastellaan arviointijärjestelmän osuvuutta usean vuoden aikana. Jos maksukyvyttömyyden toteutumisprosentti tarkasteltavassa hyväksyttyjen velallisten joukossa poikkeaa selvästi luottokelpoisuuden alarajan mukaisesta maksukyvyttömyyden todennäköisyysprosentista vuositasolla ja/tai monivuotisessa arvioinnissa, eurojärjestelmä selvittää ja analysoi poikkeaman syyt yhdessä luottoriskinarvioijan kanssa. Lopputuloksena voi olla, että järjestelmän luokituksiin sovellettavaa luottokelpoisuuden alarajaa muutetaan.

Eurojärjestelmä voi päättää luottokelpoisuuden arviointijärjestelmän hylkäämisestä joko väliaikaisesti tai kokonaan, jos sen luokitusten osuvuus ei parane vuosien kuluessa. Luottokelpoisuuden arviointijärjestelmä voidaan hylätä myös, jos sen käytössä rikotaan eurojärjestelmän luottoriskinarvioinnin ja siihen liittyvien menettelytapojen sääntöjä. Jos luottokelpoisuuden arviointijärjestelmän edustaja ilmoittaa epätarkkoja tai epätäydellisiä tietoja järjestelmän osuvuuden seurantaa varten, eurojärjestelmä voi jättää järjestelmän hylkäämättä, jos kyseessä on vähäinen poikkeavuus.”

13.

Muutetaan 6.4.2 kohtaa seuraavasti:

a)	poistetaan f alakohta;

b)	poistetaan taulukko 8.

14.

Korvataan 6.5.1 kohdan a ja b alakohta seuraavasti:

”a)	Eurojärjestelmä määrittää kullekin vakuuskelpoiselle jälkimarkkinakelpoiselle omaisuuserälle edustavimman hinnan, jota käytetään markkina-arvon laskemiseen.

b)	Jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien arvo lasketaan arvostuspäivää edeltävän pankkipäivän edustavimman hinnan perusteella. Ellei tietylle omaisuuserälle ole saatavissa edustavaa hintaa arvostuspäivää edeltävältä pankkipäivältä, eurojärjestelmä määrittää omaisuuserälle teoreettisen hinnan.”

15.

Korvataan lisäyksessä 6 oleva 1 kohta seuraavasti:

”1. Taloudelliset sanktiot

Jos vastapuoli rikkoo huutokauppaoperaatioita (11), kahdenvälisiä kauppoja (12), vakuuksien käyttöä (13) tai pankkipäivän lopetusta koskevia sääntöjä tai maksuvalmiusluoton saantiehtoja (14), eurojärjestelmä määrää rikkomisesta taloudellisia sanktioita seuraavasti:

Jos huutokauppoja, kahdenvälisiä kauppoja tai vakuuksien käyttöä koskevien sääntöjen rikkominen on ensimmäinen tai toinen sitä edeltäneiden 12 kuukauden aikana, kustakin rikkomisesta määrätään taloudellisena sanktiona ylimääräinen korko. Koron määrä lasketaan rikkomisen alkaessa sovelletusta maksuvalmiusluoton korosta lisättynä 2,5 prosenttiyksiköllä.

Huutokauppoja ja kahdenvälisiä kauppoja koskevien sääntöjen rikkomiseen sovellettava ylimääräinen korko lasketaan siitä määrästä vakuuksia tai rahaa, jonka vastapuoli on jättänyt toimittamatta, ja kerrotaan kertoimella X/360, jossa X on niiden kalenteripäivien lukumäärä operaation maturiteetin aikana, enintään 7, joiden aikana vastapuoli ei pystynyt toimittamaan sille jaettua määrää vastaavaa vakuutta tai maksua. Kun laskutoimituksen loppusumma on pienempi kuin 500 euroa, sovelletaan 500 euron suuruista kiinteää sanktiota.

ii)

Vakuuksien käyttöä koskevien sääntöjen rikkomiseen (15) sovellettava ylimääräinen korko lasketaan siitä määrästä omaisuuseriä, jotka eivät kelpaa vakuudeksi tai joita vastapuoli ei saa käyttää vakuutena ja jotka vastapuoli on joko toimittanut kansalliselle keskuspankille tai EKP:lle tai joita vastapuoli ei ole poistanut ennen kahdeksannen kalenteripäivän alkamista lukien siitä tapahtumasta, jonka vuoksi vakuuskelpoisista omaisuuseristä tuli vakuudeksi kelpaamattomia tai jonka vuoksi vastapuoli ei enää saanut käyttää niitä vakuutena, ja kerrotaan kertoimella X/360. Tällöin X on niiden kalenteripäivien lukumäärä, enintään seitsemän, joiden aikana vastapuoli on rikkonut vakuuksien käyttöä koskevia sääntöjä. Kun laskutoimituksen loppusumma on pienempi kuin 500 euroa, sovelletaan 500 euron suuruista kiinteää sanktiota.

Pankkipäivän lopetukseen liittyvien sääntöjen tai maksuvalmiusluoton saantiehtojen rikkomiseen sovelletaan taloudellisena sanktiona ensimmäisen rikkomistapauksen yhteydessä ylimääräistä korkoa, jonka suuruus on rikkomisen alkaessa sovellettu maksuvalmiusluoton korko lisättynä 5 prosenttiyksiköllä. Jos rikkominen toistuu seuraavien 12 kuukauden aikana, ylimääräistä korkoa lisätään aina 2,5 prosenttiyksikköä kussakin rikkomistapauksessa, laskettuna siitä määrästä, joka ei ole maksuvalmiusluoton saamisehtojen mukainen. Kun laskutoimituksen loppusumma on pienempi kuin 500 euroa, sovelletaan 500 euron suuruista kiinteää sanktiota.

16.

Korvataan lisäys 7 seuraavasti:

”Lisäys 7

LAINASAAMISET VAKUUTENA

Jotta voidaan varmistaa, että lainasaamisiin perustetaan oikeudellisesti pätevä vakuus ja että lainasaamiset pystytään vastapuolen maksukyvyttömyystapauksissa realisoimaan nopeasti, niille on asetettu seuraavat oikeudelliset lisävaatimukset:

Lainasaamisten tulee olla todistettavasti olemassa: Kansallisten keskuspankkien tulee pyrkiä varmistamaan eurojärjestelmälle vakuudeksi tarjottavien lainasaamisten olemassaolo ainakin seuraavin tavoin: 1) vastapuoli antaa kansalliselle keskuspankille vähintään neljännesvuosittain oman varmennuksen ja sitoumuksen, jossa vahvistetaan vakuudeksi tarjottujen lainasaamisten olemassaolo; jos käytettävissä on luottojen keskusrekisteri, tiedot voidaan tarkastaa myös sieltä; 2) joko kansallinen keskuspankki, valvoja tai ulkopuolinen tilintarkastaja tarkastaa kertaluonteisesti menettelyt, joilla vastapuoli on toimittanut eurojärjestelmälle tiedot vakuudeksi tarjottujen lainasaamisten olemassaolosta; ja 3) kansallinen keskuspankki, luottorekisteri, valvoja tai ulkopuolinen tilintarkastaja tarkastaa ajoittain vastapuolen oman varmennuksen laadun ja todenperäisyyden.

Edellä 1 kohdassa vaadittavissa neljännesvuosittaisissa omassa varmennuksessa ja sitoumuksessa eurojärjestelmän vastapuolten tulee kirjallisesti

i)	varmistaa ja vakuuttaa, että kansalliselle keskuspankille toimitetut lainasaamiset täyttävät eurojärjestelmän määrittelemät kelpoisuusvaatimukset,

ii)	varmistaa ja vakuuttaa, että vakuudeksi tarjotut lainasaamiset eivät ole samanaikaisesti vakuutena millään kolmannella osapuolella, ja antaa sitoumus, että lainasaamisia ei tarjota vakuudeksi kolmansille osapuolille,

iii)

varmistaa ja vakuuttaa ilmoittavansa asianomaiselle kansalliselle keskuspankille välittömästi, kuitenkin viimeistään seuraavana pankkipäivänä, kaikista muutoksista, jotka vaikuttavat olennaisesti vastapuolen ja kyseisen kansallisen keskuspankin väliseen varsinaiseen sopimussuhteeseen. Tällaisia olennaisia muutoksia ovat erityisesti lainan ennenaikainen, osittainen tai täydellinen takaisinmaksu, luottokelpoisuusluokituksen aleneminen ja olennaiset muutokset lainan ehdoissa.

Edellä ii ja iii alakohdassa mainitut tarkastukset edellyttävät, että valvojille, kansallisille keskuspankeille tai ulkopuolisille tilintarkastajille on annettu oikeus suorittaa tarkastuksia joko sovellettavien kansallisten vaatimusten nojalla tai tarvittaessa sopimusteitse.

Lainasaamisten käyttöä vakuutena koskevan sopimuksen tulee olla pätevä: Sopimuksen lainasaamisten käytöstä vakuutena tulee myös olla pätevä osapuolten (siirtäjän ja siirronsaajan) kesken kansallisen lainsäädännön mukaan. On noudatettava kaikkia oikeudellisia muodollisuuksia, jotka ovat tarpeen sopimuksen pätevyyden varmistamiseksi ja lainasaamisen ottamiseksi käyttöön vakuutena.

Vakuuden käyttöönoton tulee olla tehokas kolmansiin osapuoliin nähden: Ilmoitettaessa velalliselle lainasaamisten käytöstä vakuutena on otettava huomioon eri lainsäädäntöalueilla sovellettavat erilaiset vaatimukset:

Eräiden jäsenvaltioiden kansallisissa asiakirjoissa on määritelty, että lainasaamisten käyttöönotto vakuutena edellyttää ilmoitusta velalliselle, jotta järjestely olisi tehokas suhteessa kolmansiin osapuoliin ja erityisesti jotta kansallisten keskuspankkien etuoikeusasema olisi turvattu suhteessa muihin velkojiin. Näissä jäsenvaltioissa vakuuskelpoisuus edellyttää, että velalliselle tehdään ennakollinen siirtoilmoitus joko etukäteen tai lainasaamisen vakuudeksioton yhteydessä.

ii)

Eräiden muiden jäsenvaltioiden kansallisissa asiakirjoissa on määritelty, että lainasaamisten käyttöönotto vakuutena edellyttää julkista rekisteröintiä, jotta järjestely olisi tehokas suhteessa kolmansiin osapuoliin ja erityisesti jotta kansallisten keskuspankkien etuoikeusasema olisi turvattu suhteessa muihin velkojiin. Näissä jäsenvaltioissa vakuuskelpoisuus edellyttää, että tällainen rekisteröinti suoritetaan joko etukäteen tai lainasaamisen vakuudeksioton yhteydessä.

iii)

Eräiden jäsenvaltioiden kansallisissa asiakirjoissa on määritelty, ettei lainasaamisten vakuuskäyttö edellytä siirtoilmoitusta velalliselle tai julkista rekisteröintiä, kuten edellä alakohdissa i ja ii. Näissä jäsenvaltioissa velalliselle on ilmoitettava lainasaamisten vakuuskäytöstä jälkikäteen. Jälkikäteen tehtävä siirtoilmoitus velalliselle tarkoittaa, että vastapuoli tai kansallinen keskuspankki ilmoittaa velalliselle (kuten kansallisissa asiakirjoissa on määritelty) heti luottotapahtuman jälkeen käyttävänsä lainasaamista vakuutena kansalliselle keskuspankille. ’Luottotapahtumalla’ tarkoitetaan maksukyvyttömyyttä tai samankaltaista tapahtumaa. Tarkempi määritelmä annetaan kansallisissa asiakirjoissa.

Jos lainasaamiset ovat haltijainstrumentteja, eikä sovellettava kansallinen lainsäädäntö edellytä siirtoilmoitusta, ilmoittaminen ei ole tarpeen. Näissä tapauksissa kansallinen keskuspankki voi vaatia, että tällaiset haltijainstrumentit siirretään fyysisesti kansalliselle keskuspankille tai kolmannelle osapuolelle ennen niiden käyttöönottoa vakuutena tai käyttöönoton yhteydessä.

Nämä ovat vain vähimmäisvaatimukset. Kansalliset keskuspankit voivat päättää edellyttää ennakkoilmoitusta tai rekisteröintiä myös muissa kuin edellä esitetyissä tapauksissa kansallisten asiakirjojen määritelmien mukaisesti.

On myös noudatettava kaikkia muita oikeudellisia muodollisuuksia, jotka ovat tarpeen lainasaamisten vakuuskäyttöä varten.

Pankkisalaisuuteen tai luottamuksellisuuteen liittyviä rajoituksia ei saa olla: Vastapuolella ei saa olla velvoitetta hankkia velallisen hyväksyntää sellaisten lainasaamista ja velallista koskevien tietojen luovuttamiseen, joita eurojärjestelmä tarvitsee voidakseen varmistaa, että lainasaamiset todella saadaan vakuudeksi ja että ne pystytään realisoimaan nopeasti vastapuolen maksukyvyttömyystapauksessa. Vastapuolella ja velallisella tulee olla sopimus, jossa velallinen antaa ehdottoman suostumuksensa tällaisten lainasaamista ja velallista koskevien yksityiskohtaisten tietojen toimittamiseen eurojärjestelmälle. Sopimusta ei kuitenkaan tarvita, jos kansallisissa asiakirjoissa on määritelty, että kansallisen lainsäädännön mukaan mikään sääntö ei rajoita tällaisten tietojen toimittamista.

Lainasaamisten vakuuskäyttöön ei saa liittyä rajoituksia: Vastapuolten tulee varmistaa, että lainasaamiset ovat täysin siirtokelpoisia ja että ne pystytään ottamaan rajoituksetta käyttöön vakuuksina eurojärjestelmälle. Sen paremmin lainasaamissopimuksessa kuin muussakaan vastapuolen ja velallisen välisessä sopimuksessa ei saa olla minkäänlaisia rajoituksia vakuuskäytölle, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä, ettei sopimukseen perustuvilla rajoituksilla ole vaikutusta eurojärjestelmän asemaan vakuuskäytön suhteen.

Lainasaamisten realisointiin ei saa liittyä rajoituksia: Sen paremmin lainasaamissopimuksessa kuin muissakaan vastapuolen ja velallisen välisissä sopimuksissa ei tulisi olla minkäänlaisia rajoituksia vakuutena käytettävän lainasaamisen realisoinnin suhteen (kuten vaatimuksia, jotka koskevat realisoinnin muotoa, ajoitusta tai muita realisointiin liittyviä seikkoja).”

17.

Lisätään seuraava lisäys 8:

”Lisäys 8

OMAISUUSVAKUUDELLISTEN ARVOPAPEREIDEN VAKUUSSAMMIOITA KOSKEVIEN LAINAKOHTAISTEN TIETOJEN TOIMITTAMINEN

Lainakohtaiset tiedot toimitetaan ja julkaistaan sähköisesti lainakohtaisessa tietokannassa eurojärjestelmän edellyttämällä tavalla, muun muassa avoimen saatavuuden, kattavuuden, syrjimättömyyden, tarkoituksenmukaisen hallintorakenteen ja avoimuuden periaatteita noudattaen, ja kuten EKP määrittää tässä lisäyksessä esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Kussakin yksittäisessä transaktiossa tähän tarkoitukseen käytetään soveltuvaa lainakohtaista tietojenantolomaketta riippuen siitä omaisuuseräluokasta, johon sammion muodostavat kassavirtaa synnyttävät omaisuuserät kuuluvat (16).

Lainakohtaiset tiedot on ilmoitettava vähintään neljännesvuosittain ja viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun kyseisen omaisuusvakuudellisen arvopaperin korko erääntyi maksettavaksi. Jos lainakohtaisia tietoja ei ilmoiteta tai päivitetä kuukauden kuluessa asianomaisesta koron maksupäivästä, omaisuusvakuudellinen arvopaperi menettää vakuuskelpoisuutensa. Jotta voitaisiin varmistaa näiden vaatimusten noudattaminen, lainakohtaisen tietokannan järjestelmä tarkistaa kunkin transaktion osalta automaattisesti uusia ja/tai päivitettyjä lainakohtaisia tietoja sisältävien raporttien johdonmukaisuuden ja oikeellisuuden.

Jotta omaisuusvakuudelliset arvopaperit olisivat vakuuskelpoisia tai säilyttäisivät vakuuskelpoisuutensa, näiden vakuussammioiden kassavirtaa synnyttävistä omaisuuseristä on toimitettava tarkat lainakohtaiset tiedot siitä päivämäärästä lähtien, jolloin omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskeva ilmoitusvelvollisuus alkaa, joka riippuu lomakkeen mukaisesta lainojen omaisuuseräluokasta. Kolmen kuukauden kuluessa tietojen toimittamisen aloittamisesta omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuussammioiden lainakohtaisten tietojen on täytettävä vähimmäislaatuvaatimukset, jota arvioidaan sen pohjalta, ovatko lainakohtaisten tietojen ilmoituslomakkeen tiettyihin kenttiin kuuluvat tiedot ilmoitettu. Jotta tunnistettaisiin kentät, joiden osalta tietoja ei ole saatavilla, sisällytetään jokaiseen lomakkeeseen kuusi ”ei tietoja” -vaihtoehtoa (no data, ND), joita on käytettävä aina, kun kyseisiä lomakkeen edellyttämiä tietoja ei pystytä toimittamaan. Liikekiinteistölainavakuudellisia arvopapereita (CMBS) koskevaa lomaketta varten on myös seitsemäs ”ei tietoja” -vaihtoehto.

”Ei tietoja” -vaihtoehdot ja niiden selitys on kuvattu seuraavassa taulukossa:

”Ei tietoja” -vaihtoehdot	Koodin selitys
ND1	Tietoja ei ole kerätty, sillä niitä ei kriteerien mukaan vaadita.
ND2	Tiedot on kerätty lainahakemuksen yhteydessä, mutta niitä ei ole siirretty raportointijärjestelmään.
ND3	Tiedot on kerätty lainahakemuksen yhteydessä, mutta ne on siirretty raportointijärjestelmästä erilliseen järjestelmään.
ND4	Tiedot on kerätty, mutta ne ovat saatavissa vasta VVVV-KK lukien.
ND5	Ei merkityksellinen.
ND6	Ei sovellu kyseisellä lainkäyttöalueella.
ND7	Koskee ainoastaan alle 500 000 euron suuruisia CMBS-lainoja; arvolla viitataan koko lainan saldoon alkuunpanohetkellä

Seuraavanlaista yhdeksän kuukauden pituista siirtymäaikaa sovelletaan kaikkiin omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin (riippuen päivästä, josta lukien lainakohtaisten tietojen ilmoitusvelvollisuutta sovelletaan kuhunkin omaisuuseräluokkaan):

—	Ensimmäinen tietojen toimittamisen vaadittua aloituspäivää seuraava vuosineljännes on testiajanjakso. Lainakohtaiset tiedot on ilmoitettava, mutta vaihtoehtoja ND1–ND7 sisältävien pakollisten kenttien lukumäärään ei sovelleta erityisiä rajoja.

—	Toisella vuosineljänneksellä vaihtoehdon ND1 sisältävien pakollisten kenttien määrä ei saa ylittää 30 prosenttia pakollisen kenttien kokonaismäärästä, eikä vaihtoehtoja ND2, ND3 tai ND4 sisältävien pakollisten kenttien määrä saa ylittää 40 prosenttia pakollisten kenttien kokonaismäärästä.

—	Kolmannella vuosineljänneksellä vaihtoehdon ND1 sisältävien pakollisten kenttien määrä ei saa ylittää 10 prosenttia pakollisen kenttien kokonaismäärästä, eikä vaihtoehtoja ND2, ND3 tai ND4 sisältävien pakollisten kenttien määrä saa ylittää 20 prosenttia pakollisten kenttien kokonaismäärästä.

—	Yhdeksän kuukauden pituisen siirtymäajanjakson jälkeen yksittäistä transaktiota koskevat lainakohtaiset pakolliset kentät eivät saa sisältää arvoja ND1, ND2, ND3 tai ND4.

Näitä kynnysarvoja sovellettaessa lainakohtaisen tietokannan järjestelmä pisteyttää tuloksen kullekin omaisuusvakuudellisten arvopapereiden transaktiolle sen jälkeen, kun lainakohtaiset tiedot on toimitettu ja käsitelty. Tämä tulos kertoo niiden pakollisten kenttien lukumäärän, jotka sisältävät arvon ND1, sekä niiden pakollisten kenttien lukumäärän, jotka sisältävät arvoja ND2, ND3 tai ND4, verrattuna kussakin tapauksessa pakollisten kenttien kokonaismäärään. Tässä yhteydessä vaihtoehtoja ND5, ND6 ja ND7 saa käyttää vain, jos tietokentät soveltuvassa lainatason tietojen ilmoituslomakkeessa sallivat niiden käytön. Näiden kahden viitekynnysarvon yhdistämisestä on tuloksena seuraava lainatason tietoja koskeva asteikko:

Tulosmatriisi		ND1-kentät
Tulosmatriisi		0	≤ 10 %	≤ 30 %	> 30 %
ND2 tai ND3 tai ND4	0	A1	B1	C1	D1
	≤ 20 %	A2	B2	C2	D2
	≤ 40 %	A3	B3	C3	D3
	> 40 %	A4	B4	C4	D4

Edellä täsmennetyn siirtymäajan mukaisesti tuloksen täytyy kullakin vuosineljänneksellä asteittain parantua seuraavasti:

Ajanjakso	Tulos (vakuuskelpoisuus)
ensimmäinen vuosineljännes (tietojen toimittaminen ensimmäisen kerran)	(vähimmäistulosta ei sovelleta)
toinen vuosineljännes	C3 (vähintään)
kolmas vuosineljännes	B2 (vähintään)
neljännestä vuosineljänneksestä eteenpäin	A1

Asuntolainavakuudellisten arvopapereiden (RMBS) vakuussammioiden lainakohtaisten tietojen toimittaminen tulee pakolliseksi 3.1.2013, ja yhdeksän kuukauden pituinen siirtymäaika päättyy 30.9.2013.

Omaisuusvakuudellisten arvopapereiden, joiden vakuussammioissa olevat kassavirtaa synnyttävät omaisuuserät koostuvat lainoista pienille ja keskisuurille yrityksille, vakuussammioiden lainakohtaisten tietojen toimittaminen tulee pakolliseksi 3.1.2013, ja yhdeksän kuukauden pituinen siirtymäaika päättyy 30.9.2013.

Liikekiinteistölainavakuudellisten arvopapereiden (CMBS) vakuussammioiden lainakohtaisten tietojen toimittaminen tulee pakolliseksi 1.3.2013, ja yhdeksän kuukauden pituinen siirtymäaika päättyy 30.11.2013.

Omaisuusvakuudellisten arvopapereiden, joiden vakuussammioissa olevat kassavirtaa synnyttävät omaisuuserät koostuvat autolainoista, kulutusluotoista tai leasing-saamisista, vakuussammioiden lainakohtaisten tietojen toimittaminen tulee pakolliseksi 1.1.2014, ja yhdeksän kuukauden pituinen siirtymäaika päättyy 30.9.2014.

Niiden omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osalta, jotka on laskettu liikkeeseen myöhemmin kuin yhdeksän kuukautta lainakohtaisten tietojen ilmoitusvelvollisuuden käyttöönoton jälkeen (17), on toimitettava täydet vaatimusten mukaiset lainakohtaiset tiedot ensimmäisestä toimituksesta lähtien eli liikkeeseenlaskusta alkaen. Omaisuusvakuudelliset arvopaperit, joiden tyypille ei ole olemassa lomaketta tietojen toimittamiseksi, mutta jotka ovat olemassa olevien transaktioiden vakuutena, säilyttävät vakuuskelpoisuutensa 31.3.2014 saakka.. Eurojärjestelmä arvioi tapauskohtaisesti, voidaanko tiettyyn omaisuusvakuudellisten arvopapereiden transaktioon soveltaa tätä säännöstä vakuuskelpoisuuden jatkumisesta.

(1) Joukkovelkakirjalainat, joihin liittyy optiotodistuksia (warrantti) tai muita vastaavia oikeuksia, eivät ole vakuuskelpoisia.

(2) Omaisuusvakuudellisia arvopapereita ei katsota vakuuskelpoisiksi, jos niiden liikkeeseenlaskijana toimiva erillisyhteisö (Special Purpose Vehicle) on suoraan minkä tahansa sellaisen omaisuuserän alkuunpanija, joka kuuluu omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuutena oleviin kassavirtaa synnyttäviin omaisuuseriin.

(3) Tämä vaatimus ei sulje pois omaisuusvakuudellisia arvopapereita, joiden liikkeeseenlasku rakentuu kahdelle erillisyhtiölle ja jossa ”todellisen myynnin” vaatimus täyttyy näiden erillisyhtiöiden osalta niin, että jälkimmäisen erillisyhtiön liikkeeseen laskemien velkainstrumenttien vakuutena on suoraan tai välillisesti alkuperäinen vakuussammio ja kaikki kassavirtaa tuottavista omaisuuseristä johtuvat kassavirrat siirretään ensimmäisestä erillisyhtiöstä toiseen.

(4) Tämä rajoitus ei koske omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskevissa transaktioissa käytettäviä swapeja, joiden tarkoituksena on ainoastaan riskeiltä suojautuminen.

(5) Omaisuusvakuudelliset arvopaperit, jotka eivät täytä vaatimusta lainakohtaisten tietojen ilmoittamisesta sen vuoksi, että niiden vakuutena on heterogeenisistä omaisuuseristä muodostuva sekalainen sammio ja/tai ne eivät ole minkään lainakohtaisen lomakkeen mukaisia, säilyttävät vakuuskelpoisuutensa 31 päivään maaliskuuta 2014 saakka.”

(6) Vastapuolen on heti ilmoitettava asianomaiselle kansalliselle keskuspankille, jos ilmenee, että se ei voi tai ei enää voi käyttää osaa vakuudeksi toimittamistaan omaisuuseristä luottojensa vakuutena sen vuoksi, että se on itse omaisuuserien liikkeeseenlaskija tai velallinen tai takaaja taikka sen ja liikkeeseenlaskijan tai velallisen tai takaajan välillä on läheinen sidos. Tällaisessa tapauksessa omaisuuserän vakuusarvo lasketaan seuraavana arvostuspäivänä nollaan ja keskuspankki joutuu mahdollisesti pyytämään lisää vakuuksia (ks. lisäys 6). Vastapuolen on myös poistettava omaisuuserä vakuuksista mahdollisimman pian.”

(7) Tarkempi selvitys 6.2.1 kohdassa.

(8) Tarkempi selvitys 6.2.2 kohdassa

(9) Jos yritysten liikkeeseen laskemilla tai takaamilla jälkimarkkinakelpoisilla velkainstrumenteilla ei ole luottoluokitusta, niiden luottoluokitus määritetään vastapuolen valitseman luottoluokituslähteen perusteella. Vastapuolet noudattavat luottoluokituslähdettä valitessaan lainasaamisia koskevia eurojärjestelmän luottoriskinarviointisääntöjä, jotka on selostettu 6.3.3 kohdassa. Näiden jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien kohdalla jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien kelpoisuusvaatimuksia on muutettu seuraavasti: liikkeeseenlaskijan/takaajan sijoittautumispaikka: euroalue; liikkeeseenlaskupaikka: euroalue.

(10) Vastapuolen on välittömästi annettava luottoluokitusvälineiden tarjoajalle tieto luottokelpoisuutta mahdollisesti heikentävästä luottotapahtumasta.”

(11) Jos vastapuoli jättää siirtämättä riittävän määrän vakuuksia tai (vakuuksien muutospyyntöjen osalta mahdollisesti) rahaa suorituspäivänä sille likviditeettiä lisäävässä operaatiossa jaetun osuuden suorittamiseksi tai jättää kattamatta tämän osuuden vakuuksien muutospyynnön yhteydessä operaation erääntymiseen saakka tai jos se jättää toimittamatta riittävän määrän rahaa sille jaetun osuuden suorittamiseksi likviditeettiä vähentävässä operaatiossa.

(12) Jos vastapuoli jättää toimittamatta riittävän määrän hyväksyttyjä vakuuksia tai riittävän määrän rahaa kahdenvälisessä kaupassa sovitun määrän suorittamiseksi tai jos se jättää kattamatta avoinna olevan kahdenvälisen kaupan vakuuksien muutospyynnön yhteydessä milloin tahansa operaation erääntymiseen saakka.

(13) Jos vastapuoli käyttää omaisuuseriä, jotka eivät ole vakuuskelpoisia, joista on tullut vakuudeksi kelpaamattomia tai joita vastapuoli ei saa käyttää vakuutena esim. liikkeeseenlaskijan/takaajan ja vastapuolen läheisen sidoksen tai identiteetin vuoksi.

(14) Jos vastapuoli, jonka selvitystilillä on päivän päättyessä miinussaldo, ei täytä maksuvalmiusluoton saantiehtoja.

(15) Seuraavia sääntöjä sovelletaan myös, a) kun vastapuoli on käyttänyt vakuudeksi kelpaamattomia omaisuuseriä tai vastapuolen antama tieto esimerkiksi käytetyn lainasaamisen jäljellä olevasta pääomasta osoittautuu virheelliseksi tai vanhentuneeksi ja heikentää vakuusarvoa tai b) kun vastapuoli käyttää omaisuuseriä, jotka eivät kelpaa vakuudeksi liikkeeseenlaskijan/takaajan ja vastapuolen välillä olevan läheisen sidoksen vuoksi.”

(16) Määritettyihin omaisuuseräluokkiin sovellettavat lainakohtaisten tietojen ilmoituslomakkeet julkaistaan EKP:n verkkosivuilla.

(17) Eli 30.9.2013 asuntolainavakuudellisten arvopaperien (RMBS) osalta ja omaisuusvakuudellisiin arvopaperien, joiden kassavirtaa synnyttävät omaisuuserät koostuvat lainoista pienille ja keskisuurille yrityksille, osalta; 30.11.2013 liikekiinteistölainavakuudellisten arvopapereiden (CMBS) osalta; ja 30.9.2014 omaisuusvakuudellisten arvopaperien, joiden kassavirtaa synnyttävät omaisuuserät koostuvat autolainoista, kulutusluotoista tai leasing-saamisista, osalta.”

Alkuun