EUR-Lex Euroopan unionin oikeus ulottuvillasi
Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta
Asiakirja 02003R1745-20161214
Regulation (EC) No 1745/2003 of the European Central Bank of 12 September 2003 on the application of minimum reserves (ECB/2003/9)
Konsolidoitu teksti: Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 1745/2003, annettu 12 päivänä syyskuuta 2003, vähimmäisvarantojen soveltamisesta (EKP/2003/9)
Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 1745/2003, annettu 12 päivänä syyskuuta 2003, vähimmäisvarantojen soveltamisesta (EKP/2003/9)
Ei enää voimassa
2003R1745 — FI — 14.12.2016 — 004.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EY) N:o 1745/2003, annettu 12 päivänä syyskuuta 2003, vähimmäisvarantojen soveltamisesta (EUVL L 250 2.10.2003, s. 10) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EY) N:o 1052/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, |
L 282 |
14 |
25.10.2008 |
|
|
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EU) N:o 1358/2011, annettu 14 päivänä joulukuuta 2011, |
L 338 |
51 |
21.12.2011 |
|
|
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EU) N:o 1376/2014, annettu 10 päivänä joulukuuta 2014, |
L 366 |
79 |
20.12.2014 |
|
|
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EU) 2016/1705, annettu 9 päivänä syyskuuta 2016, |
L 257 |
10 |
23.9.2016 |
|
Oikaisu
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EY) N:o 1745/2003,
annettu 12 päivänä syyskuuta 2003,
vähimmäisvarantojen soveltamisesta
(EKP/2003/9)
1 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
— ’rahaliittoon osallistuvalla jäsenvaltiolla’ EU:n jäsenvaltiota, joka on ottanut euron käyttöön perustamissopimuksen mukaisesti,
— ’rahaliittoon osallistuvalla kansallisella keskuspankilla’ rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallista keskuspankkia,
— ’eurojärjestelmällä’ EKP:tä ja rahaliittoon osallistuvia kansallisia keskuspankkeja,
— ’laitoksella’ rahaliittoon osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautunutta yhteisöä, jolta EKP voi perussääntönsä 19.1 artiklan nojalla vaatia vähimmäisvarantojen pitämistä,
— ’varantotilillä’ laitoksen tiliä rahaliittoon osallistuvassa kansallisessa keskuspankissa; tilin saldo päivän päättyessä otetaan huomioon laitoksen varantovelvoitteen täyttymistä laskettaessa,
— ’varantovelvoitteella’ laitosten velvollisuutta pitää vähimmäisvarantoja rahaliittoon osallistuvien kansallisten keskuspankkien varantotileillä,
— ’velvoiteprosentilla’ jollekin tietylle varantopohjan erälle 4 artiklassa täsmennettyä prosenttiosuutta,
— ’pitoajanjaksolla’ ajanjaksoa, jolta varantovelvoitteiden noudattaminen lasketaan ja jolloin vähimmäisvarantoja on pidettävä varantotileillä,
— ’päivän päättyessä lasketulla saldolla’ saldoa sinä ajankohtana, jona eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmän mahdolliseen käyttöön liittyvät maksut ja kirjaukset on saatu päätökseen,
— ’KKP-pankkipäivällä’ mitä tahansa päivää, jona tietty rahaliittoon osallistuva kansallinen keskuspankki on avoinna eurojärjestelmän rahapoliittisten operaatioiden toteuttamista varten,
— ’jossakin maassa olevalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on sijoittautunut mihin tahansa rahaliittoon osallistuvaan jäsenvaltioon Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 ( 1 ) 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla,
— ’tervehdyttämismenettelyllä’ toimenpiteitä, joilla on tarkoitus säilyttää tai palauttaa jonkin laitoksen rahoitusasema ja jotka saattavat vaikuttaa kolmansien osapuolten olemassa oleviin oikeuksiin; mukaan luetaan toimenpiteet, joihin liittyy maksujen lykkäämismahdollisuus, täytäntöönpanon keskeyttäminen tai vaateiden vähentäminen,
— ’selvitystilamenettelyllä’ laitosta koskevaa kollektiivista menettelyä, joka välttämättä edellyttää rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion oikeudellisten viranomaisten tai muun toimivaltaisen viranomaisen puuttumista asiaan varojen realisoimiseksi näiden viranomaisten valvonnassa, mukaan lukien tilanteet, joissa oikeudenkäynti päätetään akordilla tai muulla vastaavalla toimenpiteellä,
— ’sulautumisella’ menettelyä, jossa yksi tai useampi luottolaitos (sulautuvat laitokset), jotka purkautuvat selvitysmenettelyttä, siirtävät kaikki varansa ja velkansa toiselle luottolaitokselle (vastaanottava laitos), joka voi olla vastaperustettu luottolaitos.
— ’jakautumisella’ menettelyä, jossa yksi luottolaitos (jakautuva laitos), joka purkautuu selvitysmenettelyttä, siirtää kaikki varansa ja velkansa useammalle kuin yhdelle laitokselle (vastaanottavat laitokset), jotka voivat olla vastaperustettuja luottolaitoksia.
2 artikla
Varantovelvoitteen alaiset laitokset
1. Varantovelvoitteita sovelletaan seuraaviin laitosryhmiin:
a) luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY ( 2 ) 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti määritellyt muut luottolaitokset kuin rahaliittoon osallistuvat kansalliset keskuspankit;
b) direktiivin 2000/12/EY 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti määriteltyjen muiden luottolaitosten kuin rahaliittoon osallistuvien kansallisten keskuspankkien saman direktiivin 1 artiklan 3 kohdan mukaiset sivukonttorit; näihin kuuluvat sellaisten luottolaitosten sivukonttorit, joiden kotipaikka tai hallinnollinen päätoimipaikka ei ole rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa.
Varantovelvoitteet eivät koske rahaliittoon osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden luottolaitosten sivukonttoreita, jotka sijaitsevat rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden ulkopuolella.
2. Laitos vapautetaan varantovelvoitteesta sen tarvitsematta hakea tällaista vapautusta sen pitoajanjakson alusta, jonka kuluessa laitoksen toimilupa peruutetaan tai toimiluvasta luovutaan taikka jonka kuluessa rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen päättää laitokseen kohdistuvan selvitystilamenettelyn aloittamisesta.
EKP voi syrjintää harjoittamatta vapauttaa seuraavat laitokset varantovelvoitteista:
a) laitokset, jotka ovat tervehdyttämismenettelyn kohteena;
b) laitokset, joiden varat on jäädytetty ja/tai joihin sovelletaan muita yhteisön tai jäsenvaltion määräämiä perustamissopimuksen 60 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, joilla rajoitetaan laitosten varojen käyttöä, tai joihin sovelletaan EKP:n neuvoston tekemää päätöstä, jolla keskeytetään tai peruutetaan luottolaitosten mahdollisuus osallistua avomarkkinaoperaatioihin tai maksuvalmiusjärjestelmän käyttöön;
c) laitokset, joiden tapauksessa EKP:n vähimmäisvarantojärjestelmän tarkoitus ei toteutuisi varantovelvoitteiden asettamisella. Vapauttamispäätöksiä tehdessään EKP ottaa huomioon ainakin yhden seuraavista kriteereistä:
i) laitoksella on lupa harjoittaa ainoastaan toimintoja, joilla on jokin erityistarkoitus;
ii) laitos ei saa harjoittaa aktiivista pankkitoimintaa kilpaillen muiden luottolaitosten kanssa;
iii) laitoksella on oikeudellinen velvoite osoittaa kaikki talletuksensa alueellista ja/tai kansainvälistä kehitysapua palveleviin tarkoituksiin.
3. EKP julkaisee luettelon varantovelvoitteen alaisista laitoksista. Samoin EKP julkaisee luettelon myös niistä laitoksista, jotka on vapautettu varantovelvoitteesta muista kuin seuraavista syistä:
a) laitos on tervehdyttämismenettelyjen kohteena;
b) laitoksen varat on jäädytetty ja/tai laitokseen sovelletaan muita yhteisön tai jäsenvaltion perustamissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla määräämiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan laitoksen varojen käyttöä, tai laitosta koskee EKP:n neuvoston tekemä päätös, jolla keskeytetään tai peruutetaan luottolaitoksen mahdollisuus osallistua avomarkkinaoperaatioihin tai maksuvalmiusjärjestelmän käyttöön.
Laitokset voivat käyttää näitä luetteloita todetakseen, onko niillä velkoja toiselle varantovelvoitteen alaiselle laitokselle. Näiden luetteloiden perusteella ei kuitenkaan voida todeta, ovatko laitokset 2 artiklan mukaisesti varantovelvoitteen alaisia.
3 artikla
Varantopohja
1. Laitoksen varantopohjaan kuuluvat seuraavat varainhankinnasta johtuvat velat niiden tiedonkeruusäännösten mukaisesti, joista säädetään Euroopan keskuspankin asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) ( 3 ):
a) talletukset; ja
b) liikkeeseen lasketut velkapaperit.
Jos laitoksella on velkaa saman yhteisön sivukonttorille tai pääkonttorille, joka sijaitsee rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden ulkopuolella, sen on sisällytettävä nämä velat varantopohjaan.
2. Seuraavia velkoja ei sisällytetä varantopohjaan:
a) velat muulle laitokselle, jota ei ole sisällytetty EKP:n vähimmäisvarantojärjestelmästä vapautettujen laitosten luetteloon 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti; ja
b) velat EKP:lle tai rahaliittoon osallistuvalle kansalliselle keskuspankille.
2a. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa velkojen luokassa ”talletukset” edellä 2 kohdassa tarkoitettu varantopohjan ulkopuolelle jättäminen toteutetaan seuraavasti: laitos toimittaa asianomaiselle rahaliittoon osallistuvalle kansalliselle keskuspankille näytön edellä 2 kohdan a ja b kohdassa tarkoitettujen velkojen määrästä, ja näin osoitettu määrä vähennetään varantopohjasta.
Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa velkojen luokassa ”liikkeeseen lasketut velkapaperit” edellä 2 kohdassa tarkoitettu varantopohjan ulkopuolelle jättäminen toteutetaan vähentämällä määrä varantopohjasta seuraavasti:
a) Laitoksen on toimitettava asianomaiselle rahaliittoon osallistuvalle kansalliselle keskuspankille näyttö edellä 2 kohdan a ja b kohdassa tarkoitetusta velkojen määrästä, ja näin osoitettu määrä vähennetään varantopohjasta;
b) jos laitos ei pysty toimittamaan asianomaiselle rahaliittoon osallistuvalle kansalliselle keskuspankille näyttöä edellä 2 kohdan a ja b kohdassa tarkoitetusta velkojen määrästä, laitoksen on sovellettava EKP:n verkkosivuilla julkaistua vakiovähennystä niiden velkapaperien kantatietoihin, jotka se on laskenut liikkeeseen ja joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään kaksi vuotta.
3. Laitoksen on laskettava tietyn pitoajanjakson varantopohja niiden tietojen perusteella, jotka koskevat pitoajanjakson alkamiskuukautta kahdella kuukaudella edeltävää kuukautta. Laitoksen on ilmoitettava varantopohja asianomaiselle rahaliittoon osallistuvalle kansalliselle keskuspankille niiden EKP:n ►M4 ————— ◄ tiedonkeruusäännösten mukaisesti, joista säädetään ►M3 asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) ◄ .
4. Laitosten, joille on myönnetty Euroopan keskuspankin asetuksen EKP/1071/2013 (EKP/2013/33) ( 4 ) 9 artiklan 1 kohdan mukainen poikkeus (jäljempänä ’pieni luottolaitos’), varantopohja lasketaan kyseisessä asetuksessa olevan liitteessä III olevan 1 osan 4 kohdan mukaisesti ilmoitettujen vuosineljänneksen loppua koskevien tietojen perusteella kahdelle perättäiselle pitoajanjaksolle alkaen pitoajanjaksosta, joka alkaa vuosineljänneksen lopun jälkeisenä kolmantena kuukautena. Näiden laitosten on ilmoitettava vähimmäisvarantonsa 5 artiklan mukaisesti.
4 artikla
Velvoiteprosentit
1. Seuraaviin velkaeriin sovelletaan velvoiteprosenttia 0 (niiden EKP:n ►M4 ————— ◄ tiedonkeruusäännösten mukaisesti, joista säädetään ►M3 asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) ◄ ):
a) yli 2 vuoden määräaikaistalletukset;
b) talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta;
c) takaisinostosopimukset eli repot;
d) velkapaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli 2 vuotta.
2. Kaikkiin muihin varantopohjaan sisältyviin velkoihin sovelletaan 1 prosentin velvoitetta.
5 artikla
Vähimmäisvarantojen laskeminen ja ilmoittaminen
1. Kunkin laitoksen vähimmäisvarantojen määrä tiettynä pitoajanjaksona lasketaan soveltamalla varantopohjan kuhunkin erään tälle ajanjaksolle määriteltyjä velvoiteprosentteja, kuten 4 artiklassa on esitetty. Vaadittujen vähimmäisvarantojen määrä, jonka asianomainen rahaliittoon osallistuva kansallinen keskuspankki sekä laitos ovat määritelleet tässä artiklassa mainittujen menettelyjen mukaisesti, on perustana i) vähimmäisvarantotalletuksille maksettavalle korolle sekä ii) sen arvioimiselle, onko laitos täyttänyt velvollisuutensa pitää vaaditun suuruista vähimmäisvarantoa.
2. Jollei 11 ja 13 artiklasta muuta johdu, kullekin laitokselle myönnetään 100 000 euron suuruinen vähennys vaadittujen vähimmäisvarantojen määrästä.
3. Kukin rahaliittoon osallistuva kansallinen keskuspankki määrittelee menettelyt laitoskohtaisten varantovelvoitteiden ilmoittamiseksi seuraavien periaatteiden mukaisesti. Joko asianomainen rahaliittoon osallistuva kansallinen keskuspankki tai laitos tekee aloitteen laitokselta vaadittavien vähimmäisvarantojen laskemiseksi kyseistä pitoajanjaksoa varten tilastotietojen sekä ►M3 asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) 6 artiklan ◄ mukaisesti ilmoitetun varantopohjan perusteella. Laskemisen suorittava osapuoli ilmoittaa lasketun vaadittujen vähimmäisvarantojen määrän toiselle osapuolelle viimeistään kolme KKP-pankkipäivää ennen pitoajanjakson alkua. Asianomainen rahaliittoon osallistuva kansallinen keskuspankki voi asettaa aikaisemman määräajan vaadittavien vähimmäisvarantojen ilmoittamiselle. Se voi myös täsmentää lisämääräaikoja, joita laitoksen on noudatettava antaessaan tietoja korjauksista varantopohjaan ja ilmoitettuihin vähimmäisvarantoihin. Jos laitos käyttää väärin rahaliittoon osallistuvan keskuspankin sille antamaa mahdollisuutta tehdä korjauksia varantopohjaan ja vähimmäisvarantoihin, kansallinen keskuspankki voi peruuttaa kyseisen laitoksen luvan tehdä korjauksia. Osapuolen, jolle ilmoitus on tehty, on hyväksyttävä lasketut vähimmäisvarannot viimeistään pitoajanjakson alkamista edeltävänä KKP-pankkipäivänä. Mikäli osapuoli, jolle ilmoitus on tehty, ei ole vastannut ilmoitukseen pitoajanjakson alkamista edeltävänä KKP-pankkipäivänä, sen katsotaan hyväksyneen laitokselta vaadittavien vähimmäisvarantojen määrän kyseisen pitoajanjakson osalta. Kun laitoksen vähimmäisvarannot on hyväksytty tietyn pitoajanjakson osalta, niitä ei voi enää korjata.
4. Rahaliittoon osallistuvien kansallisten keskuspankkien on julkaistava luettelo vähimmäisvarantotietojen ilmoittamiselle ja hyväksymiselle asetetuista määräajoista tässä artiklassa mainittujen menettelyjen täytäntöönpanoa varten.
5. Mikäli laitos ei toimita ►M3 asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) ◄ 5 artiklassa täsmennettyjä tilastotietoja, asianomainen rahaliittoon osallistuva kansallinen keskuspankki antaa sille tiedon kyseis(t)en pitoajanjakso(je)n osalta vaadittavien vähimmäisvarantojen määrästä, joka arvioidaan laitoksen toimittamien aikaisempien tietojen ja muiden mahdollisten tietojen perusteella ja joka on ilmoitettava ja hyväksyttävä tässä artiklassa mainittua menettelyä noudattaen. Tämä ei kuitenkaan rajoita neuvoston asetuksen (EY) N:o 2531/98 6 artiklan soveltamista eikä EKP:n oikeutta määrätä seuraamus EKP:n tiedonantovaatimusten noudattamatta jättämisestä.
6 artikla
Varantotalletukset
1. Laitoksen on pidettävä vähimmäisvarantojaan yhdellä tai useammalla varantotilillä kunkin sellaisen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisessa keskuspankissa, jossa laitoksella on toimipaikka; varannon määrä lasketaan sen varantopohjan mukaan, joka laitoksella kussakin jäsenvaltiossa on. Varantotilit ovat euromääräisiä. Laitosten selvitystilejä rahaliittoon osallistuvissa kansallisissa keskuspankeissa voidaan käyttää varantotileinä.
2. Laitos on täyttänyt varantovelvoitteensa, jos sen varantotilien pitoajanjakson kattava keskimääräinen saldo päivän päättyessä on vähintään yhtä suuri kuin kyseiselle pitoajanjaksolle 5 artiklassa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti määritelty määrä.
3. Jos laitoksella on jäsenvaltiossa useampi kuin yksi toimipaikka, laitoksen kotipaikka tai hallinnollinen päätoimipaikka — mikäli se sijaitsee kyseisessä jäsenvaltiossa — vastaa laitoksen varantovelvoitteen täyttämisestä. Jollei laitoksella ole kotipaikkaa eikä hallinnollista päätoimipaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa, sen tulee nimetä tässä jäsenvaltiossa sijaitseva sivukonttori, joka vastaa laitoksen varantovelvoitteen täyttämisestä. Kaikki näiden toimipaikkojen varantotalletukset lasketaan yhteen laitoksella tässä jäsenvaltiossa olevan kokonaisvarantovelvoitteen täyttämiseksi.
7 artikla
Pitoajanjakso
1. Pitoajanjakso alkaa sellaisen EKP:n neuvoston kokouksen, jona on tarkoitus tehdä arvio rahapolitiikan tilasta, jälkeisenä perusoperaatioiden maksujen suorituspäivänä, jollei EKP:n neuvosto päätä jäljempänä 2 kohdan mukaisesti muuttaa aikataulua. EKP:n johtokunta julkaisee pitoajanjaksoja koskevan aikataulun vähintään kolme kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden alkamista. Aikataulu julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä sekä EKP:n ja rahaliittoon osallistuvien kansallisten keskuspankkien verkkosivuilla.
2. EKP:n neuvosto päättää aikataulun muutoksista, jos tämä on tarpeen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, ja johtokunta julkaisee muutetun aikataulun samalla tavoin riittävän ajoissa ennen sen pitoajanjakson alkua, jota muutos koskee.
8 artikla
Varantotalletusten korollisuus
1. Vähimmäisvarantotalletuksille maksetaan korkoa, joka on EKP:n (kalenteripäivien määrällä painotettu) keskimääräinen korko eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioille pitoajanjakson aikana seuraavan kaavan mukaan (tulos pyöristetään lähimpään senttiin):
Tässä
|
Rt |
= |
vähimmäisvarantotalletukselle maksettava korko pitoajanjaksolta t; |
|
Ht |
= |
pitoajanjakson t keskimääräinen päivittäinen vähimmäisvarantotalletus; |
|
nt |
= |
kalenteripäivien lukumäärä pitoajanjakson t aikana; |
|
rt |
= |
vähimmäisvarantotalletukselle maksettava korko pitoajanjaksolta t; korkoprosentti pyöristetään kahteen desimaaliin; |
|
i |
= |
pitoajanjakson t i:s kalenteripäivä; |
|
MRi |
= |
marginaalikorko viimeisimmässä sellaisessa perusrahoitusoperaatiossa, jonka maksut suoritetaan kalenteripäivänä i tai ennen sitä päivää. |
2. Korko maksetaan toisena KKP-pankkipäivänä sen pitoajanjakson päättymisestä, jonka aikana korko kertyi.
9 artikla
Tarkistusvelvollisuus
Rahaliittoon osallistuvilla kansallisilla keskuspankeilla on oikeus tarkistaa niiden tietojen paikkansapitävyys ja laatu, jotka laitokset toimittavat osoittaakseen varantovelvoitteen täyttämisen asetuksen (EY) N:o 2531/98 6 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EKP:n oikeutta käyttää itse tätä oikeutta.
10 artikla
Vähimmäisvarantojen pitäminen välillisesti välittäjän kautta
1. Laitos voi anoa lupaa pitää kaikkia vähimmäisvarantojaan välillisesti samassa jäsenvaltiossa olevan välittäjän kautta. Välittäjä on varantovelvoitteen alainen laitos, joka normaalistikin hoitaa vähimmäisvarantojen pidon lisäksi osan sen laitoksen hallinnosta (esim. treasury-toiminto), jonka välittäjänä se toimii.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua lupaa vähimmäisvarantojen pitämiseen välittäjän kautta koskeva hakemus osoitetaan sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, johon hakija on sijoittautunut. Hakemukseen on liitettävä jäljennös välittäjän ja hakijan välisestä sopimuksesta, jossa kumpikin osapuoli antaa järjestelyä koskevan suostumuksensa. Sopimuksessa on myös täsmennettävä, haluaako hakija käyttää eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmää ja osallistua sen avomarkkinaoperaatioihin. Sopimuksen irtisanomisajan on oltava vähintään 12 kuukautta. Jos nämä ehdot täyttyvät, asianomainen rahaliittoon osallistuva kansallinen keskuspankki voi myöntää hakijalle luvan pitää vähimmäisvarantoja välittäjän kautta, jollei tämän artiklan 4 kohdan säännöksistä muuta johdu. Lupa tulee voimaan luvan myöntämispäivää seuraavan ensimmäisen pitoajanjakson alusta lukien, ja se on voimassa edellä mainitun osapuolten välisen sopimuksen voimassaoloajan.
3. Välittäjän on pidettävä vähimmäisvarantoja EKP:n vähimmäisvarantojärjestelmän yleisten ehtojen mukaisesti. Varantovelvoitteiden noudattamisesta ovat vastuussa sekä välittäjä että laitokset, joiden puolesta välittäjä toimii. Jollei varantovelvoitteita noudateta, EKP voi määrätä käytettävissä olevia seuraamuksia välittäjälle ja laitokselle, jonka puolesta välittäjä toimii, tai kummallekin siitä riippuen, mikä taho on laiminlyönyt velvoitteensa.
4. EKP tai asianomainen rahaliittoon osallistuva kansallinen keskuspankki voi milloin tahansa peruuttaa luvan pitää vähimmäisvarantoja välillisesti, jos
i) itse välittäjä tai laitos, joka pitää varantojaan välillisesti välittäjän kautta, ei täytä sille EKP:n vähimmäisvarantojärjestelmän mukaan kuuluvia velvollisuuksia; tai
ii) tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa täsmennetyt varantojen välillistä hallussapitoa koskevat ehdot eivät enää täyty; tai
iii) tämä on perusteltua välittäjään liittyvistä valvonnallisista syistä.
Jos lupa peruutetaan välittäjään liittyvistä valvonnallisista syistä, peruutus voi tulla voimaan välittömästi. Jollei tämän artiklan 5 kohdasta muuta johdu, luvan peruuttaminen muista syistä tulee voimaan meneillään olevan pitoajanjakson päättyessä. Välittäjä tai laitos, joka pitää varantojaan välittäjän kautta, voi milloin tahansa pyytää luvan peruuttamista. Luvan peruuttamisen voimaantulo edellyttää ennakkoilmoitusta asianomaiselta osallistuvalta kansalliselta keskuspankilta.
5. Välittäjälle itselleen ja laitokselle, joka pitää vähimmäisvarantojaan välittäjän kautta, ilmoitetaan muista kuin valvonnallisista syistä johtuvasta luvan peruuttamisesta vähintään viisi työpäivää ennen sen pitoajanjakson päättymistä, jonka aikana lupa peruutetaan.
6. Välittäjän on annettava varantopohjaa koskevat tiedot riittävän yksityiskohtaisesti, jotta EKP voi tarkistaa niiden paikkansapitävyyden ja laadun 9 artiklan säännösten mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan rajoita sen laitoksen tilastointiin liittyviä erillisiä tiedonantovelvoitteita, joka pitää vähimmäisvarantojaan välittäjän kautta; välittäjän on myös laskettava itseään ja kutakin sellaista laitosta koskevat varantovelvoitteet ja varantotalletukset, jonka puolesta se toimii välittäjänä. Nämä tiedot on toimitettava sille rahaliittoon osallistuvalle kansalliselle keskuspankille, jossa vähimmäisvarantoja pidetään. Välittäjän on toimitettava nämä varantopohjaa koskevat tiedot EKP:n ►M4 ————— ◄ tiedonkeruussa noudatettavan aikataulun mukaisesti ja tässä aikataulussa esitetyin aikavälein ►M3 asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) ◄ säädetyllä tavalla.
11 artikla
Varantotalletusten konsolidoitu käsittely
Laitosten, jotka saavat antaa konsolidoitua varantopohjaansa koskevia tilastotietoja ryhmänä (niiden EKP:n ►M4 ————— ◄ tiedonkeruusäännösten mukaisesti, joista säädetään ►M3 asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) ◄ , on 10 artiklan säännöksiä noudattaen pidettävä vähimmäisvarantoja yhden sellaisen ryhmän laitoksen välityksellä, joka toimii yksinomaan näiden laitosten välittäjänä. Kun EKP on antanut luvan konsolidoitua varantopohjaa koskevien tilastotietojen ilmoittamiseen ryhmänä, ryhmän välittäjänä toimiva laitos vapautetaan automaattisesti 10 artiklan 6 kohdan säännöksistä, ja ainoastaan koko ryhmä on oikeutettu saamaan 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vähennyksen.
12 artikla
KKP-pankkipäivät
Jos yksi tai useampi rahaliittoon osallistuvan kansallisen keskuspankin konttori on suljettuna KKP-pankkipäivänä paikallisten tai alueellisten vapaapäivien vuoksi, asianomaisen rahaliittoon osallistuvan kansallisen keskuspankin on tiedotettava laitoksille etukäteen niistä järjestelyistä, joita tullaan soveltamaan näitä konttoreita koskevissa transaktioissa.
13 artikla
Sulautuminen ja jakautuminen
1. Pitoajanjaksona, jonka aikana sulautuminen tulee voimaan, vastaanottava laitos vastaa sulautuvien laitosten varantovelvoitteista ja saa hyväkseen kaikki 5 artiklan 2 kohdan mukaiset sulautuville laitoksille myönnetyt vähennykset. Pitoajanjaksona, jonka aikana sulautuminen tulee voimaan, sulautuvien laitosten kaikki varantotalletukset otetaan huomioon arvioitaessa, onko vastaanottava laitos täyttänyt varantovelvoitteensa.
2. Pitoajanjaksoa, jonka aikana sulautuminen tulee voimaan, välittömästi seuraavasta pitoajanjaksosta alkaen vastaanottavalle laitokselle myönnetään ainoastaan yksi 5 artiklan 2 kohdan mukainen vähennys. Sulautumista välittömästi seuraavana pitoajanjaksona vastaanottavalta laitokselta vaadittavat vähimmäisvarannot lasketaan sulautuvien laitosten ja tarvittaessa vastaanottavan laitoksen varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteen lasketaan ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Vastaanottava laitos vastaa sulautuvien laitosten tilastotietojen antamista koskevista velvollisuuksista, jotta jokaisesta sulautuvasta laitoksesta saataisiin asianmukaiset tilastotiedot. ►M3 Asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) olevassa liitteessä III ◄ annetaan sulautuvien laitosten erityisominaisuuksiin perustuvat tarkemmat säännöt.
3. Pitoajanjaksona, jonka aikana jakautuminen tulee voimaan, ne vastaanottavat laitokset, jotka ovat luottolaitoksia, vastaavat jakautuvan laitoksen varantovelvoitteesta. Jokainen vastaanottava laitos, joka on luottolaitos, vastaa jakautuvan laitoksen varantovelvoitteesta siinä suhteessa, jonka se saa jakautuvan laitoksen varantopohjasta. Varannot, joita jakautuva laitos on pitänyt pitoajanjaksona, jonka aikana jakautuminen tulee voimaan, jaetaan tässä samassa suhteessa niiden vastaanottavien laitosten kesken, jotka ovat luottolaitoksia. Pitoajanjaksona, jonka aikana jakautuminen tulee voimaan, tämän asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukainen vähennys myönnetään jokaiselle vastaanottavalle laitokselle, joka on luottolaitos.
4. Jokainen vastaanottava laitos, joka on luottolaitos, vastaa mahdollisesti omien vähimmäisvarantojensa lisäksi niistä vaadituista vähimmäisvarannoista, jotka on laskettu jakautuvan laitoksen varantopohjasta tälle vastaanottavalle laitokselle osoitetun osuuden perusteella, sitä pitoajanjaksoa, jonka aikana jakautuminen tulee voimaan, välittömästi seuraavasta pitoajanjaksosta alkaen siihen asti kun ne vastaanottavat laitokset, jotka ovat luottolaitoksia, ovat ilmoittaneet varantopohjansa ►M3 asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) 6 artiklan ◄ mukaisesti. Pitoajanjaksoa, jonka aikana jakautuminen tulee voimaan, välittömästi seuraavasta pitoajanjaksosta alkaen jokaiselle vastaanottavalle laitokselle, joka on luottolaitos, myönnetään yksi 5 artiklan 2 kohdassa kuvattu vähennys.
13 a artikla
Euroalueen laajeneminen
1. Niitä tapauksia varten, joissa jäsenvaltio ottaa euron käyttöön perustamissopimuksen mukaisesti, EKP:n neuvosto siirtää EKP:n johtokunnalle toimivallan päättää seuraavista asioista ottaen tarpeen mukaan huomioon markkinaoperaatioiden komitean ja EKPJ:n näkemykset:
a) siirtymäpitoajanjakson päivämäärät sovellettaessa vähimmäisvarantovelvoitteita jäsenvaltiossa sijaitseviin laitoksiin, niin että ajanjakso alkaa päivästä, jona euro otetaan käyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa;
b) varantopohjan laskutapa, jotta voidaan määrittää sen vähimmäisvarantovelvoitteen määrä, joka euron käyttöön ottavassa jäsenvaltiossa sijaitsevilla laitoksilla on velvollisuus pitää siirtymäpitoajanjakson aikana, ottaen huomioon EKP:n ►M4 ————— ◄ tiedonkeruusäännökset, joista säädetään ►M3 asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) ◄ ; ja
c) määräaika, jonka kuluessa euron käyttöön ottavassa jäsenvaltiossa sijaitsevien luottolaitosten ja niiden kansallisen keskuspankin on laskettava ja tarkistettava vähimmäisvarannot siirtymäpitoajanjakson osalta.
EKP:n johtokunta julkaisee päätöstään koskevan tiedotteen viimeistään kaksi kuukautta ennen kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtuvaa euron käyttöönottoa.
2. EKP:n neuvosto siirtää lisäksi EKP:n johtokunnalle toimivallan antaa lupa muissa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille vähentää varantopohjasta velat euron käyttöönottavassa jäsenvaltiossa sijaitseville laitoksille niiden pitoajanjaksojen osalta, jotka sattuvat samaan aikaan siirtymäpitoajanjakson kanssa ja seuraavat sitä, vaikka tällaiset laitokset eivät vähimmäisvarantovelvoitetta laskettaessa ole 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti varantovelvoitteen alaisten laitosten luettelossa. Tässä tapauksessa päätöksissä, jotka EKP:n johtokunta tekee tämän kohdan nojalla, voidaan tarkemmin määrittää tapa, jolla näiden velkojen vähentäminen tehdään.
3. EKP:n johtokunnan 1 ja 2 kohdan nojalla tekemät päätökset annetaan viipymättä tiedoksi EKP:n neuvostolle, ja EKP:n johtokunta noudattaa kaikkia EKP:n neuvoston tältä osin tekemiä päätöksiä.
14 artikla
Siirtymäsäännökset
1. Pitoajanjakso, joka alkaa 24 päivänä tammikuuta 2004, päättyy 9 päivänä maaliskuuta 2004.
2. Tämän siirtymäpitoajanjakson vähimmäisvarannot lasketaan 31 päivänä joulukuuta 2003 voimassa olevan varantopohjan perusteella. Neljännesvuosittain raportoiviin laitoksiin sovelletaan 30 päivänä syyskuuta 2003 voimassa olevaa varantopohjaa.
3. Siirtymäpitoajanjaksoon sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) 5 artiklan 3, 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja laskemista, ilmoittamista, vahvistamista, korjaamista ja hyväksymistä koskevia menettelyjä.
15 artikla
Loppusäännökset
1. Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä tammikuuta 2004, lukuun ottamatta 5 artiklan 3 ja 5 kohtaa, jotka tulevat voimaan 10 päivänä maaliskuuta 2004.
2. Vähimmäisvarantojen soveltamisesta asetus (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) kumotaan 23 päivänä tammikuuta 2004, lukuun ottamatta 5 artiklan 3, 4 ja 6 kohtaa, jotka kumotaan 9 päivänä maaliskuuta 2004.
3. Kumottuun asetukseen tehtyjen viittausten katsotaan koskevan tätä asetusta.
( 1 ) EYVL L 318, 27.11.1998, s. 8.
( 2 ) EYVL 126, 26.5.2000, s. 1, sellaisena kuin direktiivi on muutettuna direktiivillä 2000/28/EY (EYVL 275, 27.10.2000, s. 37).
( 3 ) Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1071/2013, annettu 24 päivänä syyskuuta 2013, rahalaitossektorin taseesta (EKP/2013/33) (EUVL L 297, 7.11.2013, s. 1).
( 4 ) Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1071/2013, annettu 24 päivänä syyskuuta 2013, rahalaitossektorin taseesta (EKP/2013/33) (EUVL L 297, 7.11.2013, s. 1).