18.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 240/3

2.1

Yksi ongelmista, joita Euroopan komissio on havainnut vastuuttoman luotonannon yhteydessä unionin kiinnitysluottomarkkinoilla, koskee valuuttamääräisiä lainoja, joita kuluttajat ovat ottaneet hyötyäkseen tarjolla olleesta korosta ymmärtämättä kuitenkaan riittävän hyvin tällaisiin lainoihin liittyvää valuuttariskiä (2).

2.2

EKP huomautti rahoitusjärjestelmän vakaudesta antamassaan selonteossa (Financial Stability Review) vuonna 2010, että viimeaikainen finanssikriisi on korostanut mahdollisia systeemiriskejä, joita liittyy siihen, että valuuttaluotot ovat erittäin yleisiä joissain jäsenvaltioissa, ja painotti tarvetta seurata ongelmaa ja puuttua siihen, jotta estettäisiin valuuttamääräisten lainojen kannan kasvu (3) EKP huomautti, että suojaamattomille lainanottajille myönnettyjen valuuttamääräisten lainojen suuri määrä voi merkitä huomattavaa kriisialttiutta tietyissä jäsenvaltioissa, koska tällainen lainananto muuttaa pankkijärjestelmän suoran valuuttakurssiriskin luottoriskiksi ja asettaa talouden alttiiksi merkittäville rahoitusjärjestelmän riskeille makrotasolla. Lisäksi valuuttamääräisen velan suuri määrä voi rajoittaa rahapolitiikan liikkumavaraa ja tehokkuutta. EKP huomautti, että näiden valuuttaluottoihin liittyvien kielteisten sivuvaikutusten vuoksi on tärkeää, että poliittiset päättäjät ryhtyvät toimenpiteisiin, jotta vältettäisiin valuuttaluottojen liiallinen kertyminen pankkijärjestelmään (4).

2.3

EKP huomautti edellä mainitussa tilanteessa, että sääntelyyn ja valvontaan liittyvien poliittisten toimenpiteiden toteuttamisella saattaa olla keskeinen merkitys valuuttaluotoista aiheutuvien riskien lieventämisessä (5). Lähtökohtaisesti poliittisia päätöksentekijöitä kannustetaan vahvasti luomaan valuuttamääräisen lainanannon hillitsemiseksi talouden toimijoita varten yleinen toimintaympäristö, joka rohkaisee lainanantajia ja -ottajia kurinalaiseen ja tietoiseen päätöksentekoon. Tämä edellyttää järkiperäisen vakauteen tähtäävän makrotalouspolitiikan ja rahoitusmarkkinoiden ymmärtämisen vahvistamista koskevan politiikan harjoittamista sekä asianmukaista rahoitusjärjestelmän sääntelyä ja valvontaa (6). Direktiiviehdotuksessa täsmennetään tältä osin tiedot, joita kuluttajille on annettava, kun laina annetaan valuutassa, joka ei ole lainanottajan kansallinen valuutta (7). EKP:n mielestä annettaviin tietoihin pitäisi sisältyä myös selvitys riskeistä, joita kuluttajille voi aiheutua, kun luotto on valuuttamääräinen (8).

3.1

Direktiiviehdotuksen mukaan kunkin jäsenvaltion pitäisi varmistaa, että kaikilla luotonantajilla (9) on syrjimätön pääsy tietokantoihin, joita käytetään kyseisessä jäsenvaltiossa kuluttajien luottokelpoisuuden arviointiin sekä sen valvomiseen, että kuluttajat noudattavat luottovelvoitteitaan luottosopimuksen voimassaoloajan. Lisäksi komissiolle annettaisiin direktiiviehdotuksen mukaan valta määritellä yhtenäiset rekisteröintiperusteet ja tietojenkäsittelyä koskevat ehdot, joita sovelletaan tietokantoihin, mukaan lukien rekisteröintikynnykset ja sovitut määritelmät tietokannoissa käytettäville keskeisille käsitteille (10).

3.2

EKP esittää näistä seikoista, yhden teknisen muutosehdotuksen (ks. muutos 1) lisäksi, seuraavat huomautukset komissiolle siirrettävän vallan osalta.

3.2.1

Ensinnäkin tietokantoihin, joihin direktiiviehdotuksessa viitataan, kuuluvat yksityisten luottotietotoimistojen hoitamat tietokannat sekä julkiset luottotietorekisterit, joita käytetään kyseisissä jäsenvaltioissa kuluttajien luottokelpoisuuden arviointiin sekä sen valvomiseen, että kuluttajat noudattavat luottovelvoitteitaan luottosopimuksen voimassaoloajan. Kansalliset keskuspankit ylläpitävät monissa jäsenvaltioissa keskitettyjä luottotietorekistereitä, ja jotkin niistä palvelevat edellä mainittuja tarkoituksia. EKP, joka toimii tällä alalla toimenpiteiden käynnistäjänä (11), tukee keskitettyjen luottotietorekisterien välistä rajatylittävää yhteistyötä, tietojenvaihtoa ja määritelmien ja käsitteiden yhdenmukaistamista (12). Pankki- ja rahoitussektorin toistuvat häiriöt ovat korostaneet keskitettyjen luottotietorekisterien merkitystä siinä, että ne auttavat luottolaitoksia seuraamaan ja hallitsemaan luottoriskiä tehokkaasti antamalla niille pääsyn lainanottajien velkaantuneisuutta koskeviin tietoihin. Keskitetyt luottorekisterit ovat hyödyksi rahoitusmarkkinoiden vakauden valvonnan harjoittamisen, keskuspankin tehtäviin kuuluvan rahoitusjärjestelmän vakauden edistämisen ja tilastoinnin kannalta. Keskitettyjen luottotietorekisterien välisten rajat ylittävien synergiaetujen kehittämisen pitäisi myös edistää sitä, että luotonantajat saavat asianmukaisesti pääsyn keskitettyihin luottotietorekistereihin.

3.2.2

Toiseksi EKP tukee ehdotettua lähestymistapaa, jonka mukaan komissiolle annettaisiin valta määritellä yhtenäiset luottotietojen rekisteröintiperusteet ja tietojenkäsittelyä koskevat ehdot, joita sovelletaan tietokantoihin, jotta edistettäisiin sääntöjen yhdenmukaistamista tällä alalla. Jotta varmistettaisiin, että saatavat tiedot ovat yhdenmukaisia ja jaettavissa rajat ylittävästi, tietojenkäsittelyä koskevien ehtojen ja luottotietojen rekisteröintiperusteiden osalta pitäisi määritellä ydinominaisuudet, yhteiset tunnisteet ja yhteinen käsitteiden ja tietosisällön määritelmä. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon luottamuksellista käsittelyä ja tietosuojaa koskevat kysymykset sekä kansallisten tietokantojen yhteensovittamiseen liittyvät seikat. EKP katsoo myös, että yhtenäisiä luottotietojen rekisteröintiperusteita tulisi pitää vähimmäisvaatimuksina, jolloin yksityiset luottotietotoimistot ja julkiset luottotietorekisterit voisivat kerätä näistä luotoista omien tarkoitustensa ja liiketoimintamalliensa mukaan lisätietoja, jos se on tarkoituksenmukaista.

3.2.3

Kolmanneksi EKP suosittelee läheistä yhteistyötä Euroopan pankkiviranomaisen (EPV), EKP:n ja niiden EKPJ:n keskuspankkien kanssa, jotka käyttävät edellä mainittuja tietokantoja, sillä ne ovat tällä alalla toimivaltaisia asiantuntijoita. EKP suosittelee johdonmukaisuuden ja kattavuuden vuoksi myös vastaavan toimivallan siirtämistä komissiolle kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (13) 9 artiklassa tarkoitettujen tietokantojen osalta, kun kyseessä ovat kulutusluottosopimukset. Jos lainsäätäjä päättää olla siirtämättä toimivaltaa komissiolle, EKP suosittelee tähän mennessä tehdyn työn perusteella (14), että tutkitaan mahdollisuudet yhdenmukaistaa sääntöjä ja käytäntöjä unionin tasolla edelleen ja otetaan huomioon myös kansainvälisillä foorumeilla esitetyt suositukset, jotka koskevat esimerkiksi luottoja koskevien raportointijärjestelmien tehokasta valvontaa (15).