EUR-Lex Euroopan unionin oikeus ulottuvillasi

Takaisin EUR-Lexin etusivulle

Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta

Asiakirja 52009AB0017

EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO, annettu 5 päivänä maaliskuuta 2009 , Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (CON/2009/17)

EUVL C 93, 22.4.2009, s. 3—15 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

22.4.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/3


EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 5 päivänä maaliskuuta 2009,

Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta

(CON/2009/17)

2009/C 93/03

Johdanto ja oikeusperusta

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaanotti 22 päivänä lokakuuta 2008 Euroopan unionin neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (1) (jäljempänä ’ehdotettu direktiivi’) (2).

EKP:n toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 105 artiklan 4 kohtaan. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

Yleisiä huomautuksia

Euroopan rahoitussektorin valvontajärjestelyjen uudistaminen

1.

EKP korostaa, että tässä lausunnossa esitetyt yksilöidyt huomautukset eivät vaikuta mahdollisiin tuleviin kannanottoihin Euroopan valvontajärjestelyjen uudistamista koskevissa laajemmissa Euroopan tason keskusteluissa, (3) joita käydään erityisesti komission äskettäin asettamassa korkean tason asiantuntijaryhmässä (4).

Oikeudelliset keinot Euroopan pankkilainsäädännön johdonmukaista täytäntöönpanoa varten

2.

EKP on useissa yhteyksissä (5) esittänyt, että luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (6) ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu teksti) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY (7) nykyistä rakennetta ei pitäisi pitää tavoiteltuna lopputuloksena vaan pikemminkin yhtenä askeleena pitkäaikaisessa prosessissa, jossa pyritään ottamaan käyttöön ns. Lamfalussy-mallin perusteella kehitettyjen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti rahoituslaitoksia koskevia välittömästi sovellettavia toisen tason täytäntöönpanotoimia Euroopan unionissa. Direktiivillä 2006/48/EY on rajoitettu komitologiamenettelyn käyttöä ja täytäntöönpanotoimien soveltamisalaa (8). Basel II -sopimuksen (9) täytäntöönpano olisi tarjonnut ainutlaatuisen mahdollisuuden direktiivin 2006/48/EY muuttamiseen näiden periaatteiden mukaiseksi, mutta tätä tilaisuutta ei ole käytetty. Pankkialalla on tästä syystä edelleen paljon tehtävää, jotta Lamfalussy-lainsäädäntömallista saataisiin täysi hyöty. Tämä prosessi edellyttäisi i) ensimmäisen tason yhteisön säädösten rajoittamista puiteperiaatteisiin, jotka heijastavat perustavanlaatuisia poliittisia valintoja ja aineellisia kysymyksiä; ja ii) teknisten säännösten yhdistämistä yhteen tai useampaan välittömästi sovellettavaan toisen tason asetukseen, joista vähitellen syntyisi EU:n rahoituslaitoksiin sovellettavien teknisten sääntöjen perusrunko, kun komitologiamenettelyä käytettäisiin runsaammin. EKP katsoo tässä yhteydessä, että useimmat direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY teknisistä liitteistä pitäisi hyväksyä suoraan toisen tason toimina ja, mikäli tämä täyttää kansallisen täytäntöönpanon joustavuutta koskevan vaatimuksen, komission asetuksina.

3.

Koska mahdollisuudet käyttää aineellisoikeudellisia ja rakenteeltaan toisen tason täytäntöönpanotoimia ovat vähäiset direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY yhteydessä, ohjeille annetaan tärkeämpi rooli Lamfalussy-mallin kolmannella tasolla. EKP huomauttaa tässä yhteydessä, että ehdotetulla direktiivillä sisällytetään ensi kertaa direktiiviin 2006/48/EY nimenomaisia viittauksia Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean (CEBS) ohjeisiin ja suosituksiin (10). EKP tunnustaa täysin näistä ohjeista koituvat edut, huomattavan työmäärän, jonka CEBS on tehnyt yhtenäistäessään valvontastandardeja ja -käytäntöjä, sekä tarpeen varmistaa se, että jäsenvaltiot noudattavat ohjeita. Koska nämä ohjeet eivät kuitenkaan ole sitovia, niillä ei taata yhteisön lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista eri jäsenvaltioissa. ”Parempaa sääntelyä” koskevien periaatteiden (11) mukaisesti yhteisön lainsäädännössä pitäisi välttää nimenomaisia viittauksia tällaisiin ohjeisiin, jotka eivät ole sitovia. EKP suosittelee sen sijaan, että ehdotetussa direktiivissä täsmennettäisiin alueet, joilla CEBS:n edellytetään edistävän valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista omalta osaltaan. Lamfalussy-mallin ja 2 kohdassa annettujen ohjeiden mukaisesti ja EU:n tason yhdenmukaistetun lainsäädännön antamisen edistämiseksi saattaisi lisäksi joissain tapauksissa olla suositeltavaa, että yhteisön lainsäätäjä muuttaisi näiden kolmannen tason sitomattomien CEBS:n ohjeiden aineellisen sisällön sitovaksi yhteisön lainsäädännöksi joko ensimmäisellä tasolla yhteispäätösmenettelyssä tai toisen tason täytäntöönpanotoimina, jotka komissio hyväksyisi komitologiavaltuuksiensa mukaisesti ja joita sovellettaisiin yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa (12).

4.

EKP ymmärtää, että useat komission direktiiveihin 2006/48/EY ja 2006/49/EY ehdottamat muutokset johtuvat rahoitusmarkkinoiden äskettäisistä häiriöistä ja että näiden direktiivien rakenteen uudistaminen ei ollut tässä tilanteessa mahdollista. EKP:n mielestä näiden direktiivien täydellinen uudistaminen edellä kuvattujen periaatteiden mukaisesti edistäisi kuitenkin suuresti yhteisön pankkilainsäädännön avoimuuden ja oikeusvarmuuden lisäämistä. Tämänhetkinen markkinoiden myllerrys on myös tuonut esiin sellaisten säädösten tärkeyden, joita voidaan muuttaa helposti niiden mukauttamiseksi muuttuviin olosuhteisiin, kuten toisen tason täytäntöönpanotoimet, jolloin ainoastaan puiteperiaatteet jäävät jäykiksi ensimmäisen tason toimiksi, koska ne ovat yleensä pysyvämpiä. EKP kannustaa myös korkean tason asiantuntijaryhmän tekemien havaintojen perusteella EU:n lainsäätäjää harkitsemaan edellä esitettyjä suosituksia.

Komitologiamenettely

5.

Komissio on esittänyt äskettäin kaksi luonnosta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten täytäntöönpanosta annettaviksi direktiiveiksi (13). EKP huomauttaa, että jotkin näistä teknisistä säännöksistä liittyvät arvopaperistamiseen ja ulkopuolisten luottoluokituslaitosten käyttämiin menetelmiin. Vaikka EKP:lla ei ole erityistä huomautettavaa näistä erityissäännöksistä, se yhtyy komission seuraaviin näkemyksiin ensimmäisen tason ja toisen tason toimien järjestyksestä (14): i) yleissääntönä sekä oikeudellisen johdonmukaisuuden ja avoimuuden vuoksi toisen tason toimenpiteiden ei pitäisi edeltää ensimmäisen tason toimenpiteitä, jolloin saatettaisiin tehdä tyhjäksi keskustelun jatkaminen niiden asiasisällöstä; ja ii) ensimmäisen ja toisen tason toimenpiteitä pitäisi toteuttaa mahdollisimman paljon samanaikaisesti. Tämä helpottaisi myös EKP:n tehtävää, kun se antaa perustamissopimuksen 105 artiklan 4 kohdan nojalla lausuntoja ehdotetuista yhteisön säädöksistä (mukaan luettuina toisen tason täytäntöönpanotoimien luonnokset).

Erityisiä huomautuksia

Pankkien väliset vastuut ja rahapolitiikan täytäntöönpano (ehdotetut uudet direktiivin 2006/48/EY 113 artiklan 3 ja 4 kohta)

6.

EKP suhtautuu kaiken kaikkiaan myönteisesti ehdotetun direktiivin tavoitteeseen parantaa riskien ja likviditeetin hallintaa luottolaitoksissa myös pankkien välisten vastuiden osalta (15). EKP yhtyy erityisesti komission näkemykseen siitä, että pankkien väliset vastuut muodostavat huomattavan riskin, koska pankit voivat joutua konkurssiin siitäkin huolimatta, että niitä säännellään, ja että pankkien väliset suuret riskikeskittymät vaativat hyvin varovaista hallinnointia (16).

7.

EKP huomauttaa, että ehdotetulla direktiivillä otetaan käyttöön poikkeus, jonka kohteena ovat ”varat, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita, edellyttäen että nämä vastuut [– –] kestävät korkeintaan seuraavaan pankkipäivään ja ovat tätä vaihtoehtoa soveltavan jäsenvaltion valuutan määräisiä edellyttäen, ettei tämä valuutta ole euro” (17). EKP katsoo, että edellä mainittu säännös herättää epäilyksiä yhtäläisten toimintaedellytysten toteutumisesta ja että säännöstä pitäisi muuttaa siten, että siinä säädettäisiin jäsenvaltioiden yhdenvertaisesta kohtelusta.

8.

Lisäksi EKP kehottaa varovaisuuteen suunniteltaessa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan pankkien välisiä vastuita, koska ehdotetuilla toimenpiteillä ei pitäisi heikentää likviditeetin sujuvaa kulkua pankkien välisillä markkinoilla. Likviditeetin sujuvan kulun rajoittaminen pankkien välisillä markkinoilla, erityisesti hyvin lyhyissä maturiteeteissa eli yön yli -talletusten tai enintään yhden viikon talletusten yhteydessä, ei olisi rahapolitiikan täytäntöönpanon kannalta toivottavaa normaalitilanteessa eikä tämänhetkisessä rahoitusmarkkinoiden levottomassa tilanteessa. Normaalitilanteessa eurojärjestelmän vastapuolten välinen kaupankäynti on näet keino jakaa lyhytaikaista likviditeettiä uudelleen markkinoilla eikä sitä pitäisi näin ollen rajoittaa, koska tämä häiritsisi lyhyiden rahamarkkinakorkojen sujuvaa ohjautumista kohti eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden minimitarjouskorkoa.

9.

EKP korostaa edellä esitetyn yhteydessä sitä, että lyhytaikaiseen lainanottoon ei liity yhtä suurta riskiä kuin pitkäaikaiseen lainanottoon. Myös luoton laatu vaihtelee vastapuolen mukaan. Kun tarkastellaan ehdotettua pankkien välisten vastuiden rajoittamista 25 prosenttiin luottolaitoksen omista varoista tai 150 miljoonaan euroon (18) riippumatta niiden maturiteetista, EKP:n tekemä sisäinen kvantitatiivinen analyysi viittaa siihen, että huomattava osa pankeista olisi joutunut rajoittamaan yön yli -lainanantoaan useissa transaktioissa, jos rajoitus olisi ollut voimassa ennen rahoitusmarkkinoiden levottomuuden alkamista elokuussa 2007. Tämä merkitsee merkittävää ja ei-toivottua muutosta, kun sitä verrataan nykyiseen EU:n lainsäädäntöön, jossa sallitaan jäsenvaltioiden vapauttavan kokonaan tai osittain suuria riskikeskittymiä koskevien sääntöjen soveltamisesta ”varat, jotka ovat saamisia laitokselta, ja laitokseen liittyviä muita vastuita, jotka ovat enintään vuoden pituisia”. (19) EKP katsoo, että edellä mainittu ehdotettu rajoitus heikentäisi rahapolitiikan täytäntöönpanon kannalta likviditeetin sujuvaa kulkua pankkien välisillä markkinoilla ja aiheuttaisi haittaa eurorahamarkkinoiden sujuvalle toiminnalle. Vaikka EKP korostaa tässä yhteydessä sitä, että luottolaitoksilla pitäisi olla käytössä luottoriskiä vähentäviä toimenpiteitä ja valvontatyökaluja direktiivin 2006/48/EY liitteessä V asetettujen vaatimusten mukaisesti, jotta torjuttaisiin hyvin lyhytaikaisiin pankkien välisiin vastuisiin mahdollisesti liittyviä riskejä, se suhtautuisi kuitenkin tässä tapauksessa myönteisesti siihen, että otettaisiin käyttöön hyvin lyhytaikaisia eli maturiteetiltaan enintään yhden viikon vastuita koskeva vapautus suuria riskikeskittymiä koskevan järjestelyn soveltamisesta. Lisäksi se pitäisi suotavana, että rahamarkkinoista tehtäisiin EU:n laajuinen tutkimus ja että – tämän tutkimuksen perusteella – otettaisiin mahdollisesti käyttöön tiettyjä toimenpiteitä, kuten maturiteetiltaan yli viikon pituisia vastuita koskeva poikkeus.

Likviditeettikysymykset (uudet ehdotetut liitteet V ja XI sekä 41 artikla)

10.

EKP:n mielestä direktiiviin 2006/48/EY tehtävät likviditeettiriskiä koskevat muutokset (20), joilla pannaan täytäntöön Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) (21) ja CEBS:n (22) tekemä työ, ovat välttämätön ja suositeltava askel, kun otetaan huomioon tämänhetkisen markkinoiden myllerryksen esiin tuoma likviditeettiriskin hallinnan tärkeys. Myös komission mahdollisen tulevan työskentelyn kannalta on tärkeää antaa tässä yhteydessä lisäohjeita tietyistä keskeisistä seikoista, kuten riskien sietorajan (23) määrittelemisestä ja asettamisesta sekä likviditeettipuskurien riittävyydestä (24). Kun otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyvät keskuspankkien tehtävät, on välttämätöntä varmistaa, että niillä on pankkien vararahoitussuunnitelmiin liittyvät tiedot asianmukaisesti käytettävissään.

11.

EKP huomauttaa, että CEBS suosittelee komissiolle äskettäin antamissaan likviditeettiriskin hallintaa koskevissa teknisissä ohjeissa (25), että useammassa kuin yhdessä maassa toimivien pankkiryhmittymien valvojat koordinoisivat työtään tiiviisti muun muassa paremmalla tietojenvaihdolla ja erityisesti valvontakollegioissa, jotta kyettäisiin ymmärtämään paremmin pankkiryhmittymien likviditeettiprofiileja ja välttämään tarpeeton vaatimusten päällekkäisyys. CEBS ehdottaa, että silloin kun se on asianmukaista, valvojat harkitsisivat aktiivisesti sivukonttoreiden likviditeetin valvontaan liittyvien tehtävien delegoimista kotivaltion valvontaviranomaisille. EKP huomauttaa, että likviditeettiriskin hallinnan ja likviditeetin myöntämiseen liittyvien käytäntöjen osalta vireillä olevan työn (26) kannalta yksi talous- ja rahaliiton seuraus on se, että vain kotijäsenvaltion pitäisi olla vastuussa luottolaitosten sivukonttoreiden likviditeetin valvonnasta euroalueella. Kun direktiiviä 2006/48/EY tulevaisuudessa tarkastellaan, euron käyttöön ottaneet kotijäsenvaltiot ja vastaanottavat jäsenvaltiot voitaisiin erottaa niistä jäsenvaltioista, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön. Jos kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on eri valuutta, sivukonttoriin voitaisiin soveltaa vastaanottavan jäsenvaltion likviditeettiehtoja. Euroalueella tämä erottelu on kuitenkin menettänyt merkityksensä sivukonttoreiden osalta, koska niillä on sama tase samassa valuutassa kuin pääkonttorilla, eivätkä ne tarvitse erillisiä omia varoja tai pääomaa. Yhdessä jäsenvaltiossa käyttöön otettujen ja virallisesti tunnustettujen talletusten vakuusjärjestelmien on lisäksi katettava myös luottolaitosten muihin jäsenvaltioihin perustamien sivukonttoreiden tallettajat.

12.

EKP suosittelee muutettavaksi myös direktiivin 2006/48/EY 41 artiklaa, jota sovelletaan vastuuseen rahapolitiikan täytäntöönpanoon perustuvista toimenpiteistä, jotta otettaisiin huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) olemassaolo.

Tietojenvaihto ja yhteistyö keskuspankkien ja valvontaviranomaisten välillä (direktiivin 2006/48/EY ehdotettu uusi 42 a artiklan 2 kohta, 49 artikla ja 130 artiklan 1 kohta)

13.

EKP:n mielestä on suotavaa selventää rahoitusmarkkinoiden vakaudesta vastaavien viranomaisten tämänhetkisiä yhteensovittamis- ja tietojenvaihtovelvoitteita kriisitilanteissa, mukaan lukien kielteiset muutokset rahoitusmarkkinoilla. Olemassa olevien velvoitteiden selventäminen on erityisen hyödyllistä siltä osin kuin kyseessä on tiettyjä pankkiryhmittymiä koskevien tietojen vaihto valvontaviranomaisten ja keskuspankkien välillä.

14.

EKP huomauttaa, että kun direktiivissä 2006/48/EY säädetään, että valvontaviranomaisia ei pitäisi estää toimittamasta tietoja keskuspankeille, mukaan lukien EKP (27), niiden tehtävien hoitamiseksi (28), ehdotetun direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on direktiivissä 2006/48/EY (29) tarkoitetussa kriisitilanteessa sallittava se, että valvontaviranomaiset toimittavat tietoja yhteisössä sijaitseville keskuspankeille. Ehdotetun direktiivin mukaan näitä tiedonkulkua koskevia sääntöjä sovelletaan sekä ”normaalitilanteessa” että kriisitilanteissa, jos tiedot ovat merkityksellisiä keskuspankkien tehtävien hoitamisessa. EKP suhtautuu myönteisesti näihin muutoksiin ja erityisesti siihen, että direktiiviin 2006/48/EY otetaan nimenomainen viittaus keskuspankkien tehtäväluetteloon, joka ei ole tyhjentävä ja johon kuuluvat rahapolitiikan hoitaminen, maksu- ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen, joita varten tiedot olisivat merkityksellisiä. EKP esittää myös seuraavat kaksi huomautusta. Vaikka ensinnäkin edellä olevassa tehtäväluettelossa viitataan ”maksu- ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvontaan” (30), olisi asianmukaista lisätä viittaus ”toimitusjärjestelmiin” ja käyttää johdonmukaisesti seuraavaa sanamuotoa: ”maksu- ja arvopapereiden selvitys- ja toimitusjärjestelmät” koko direktiivissä 2006/48/EY. Toiseksi viittaus ”lakisääteisiin” tehtäviin merkitsee sitä, että nämä tehtävät on annettu laissa. Koska joissain tapauksissa esimerkiksi sellaisia tehtäviä kuin keskuspankkien rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvä tehtävä ei ole määritelty laissa, sana ”lakisääteiset” pitäisi poistaa.

15.

EKP ymmärtää, että ehdotetuilla muutoksilla ei pyritä muuttamaan tämänhetkistä valvontaviranomaisten ja keskuspankkien tietojenvaihtojärjestelyä normaalitilanteissa vaan pyritään edistämään tietojenvaihtoa näiden viranomaisten välillä silloin, kun kriisitilanne syntyy. EKP katsoo, että olisi toivottavaa yhdenmukaistaa jossain määrin edelleen näiden velvoitteiden laatua, jotta vältettäisiin ei-toivottu epäsymmetria tiedoissa, jotka ovat keskuspankkien käytettävissä normaalitilanteissa ja kriisitilanteissa (31). Eurojärjestelmän keskuspankkien kokemuksen mukaan keskuspankkitoiminnan ja toiminnan vakauden valvonnan välillä on merkittävää tietojenvaihtoon liittyvää synergiaa. Tämä osoittaa sen, että on tarpeen vahvistaa keskuspankkien suorittamien rahoitusmarkkinoiden vakautta koskevien arviointien ja yksittäisten rahoituslaitosten suorittaman vakauden valvonnan välistä vuorovaikutusta (32). Kuten aikaisemmissa lausunnoissa on jo huomautettu (33), yksittäisten laitosten valvonnan yhteydessä pitäisi saada käytännön hyötyä rahoitusmarkkinoiden vakautta koskevien keskuspankkien arviointien tuloksista, joissa pitäisi puolestaan nojautua myös valvojilta saatuun palautteeseen. Valvontaviranomaisten pitäisi esimerkiksi olla normaalitilanteissa säännöllisesti yhteydessä muihin valvojiin ja keskuspankkeihin sekä kotimaassa että muissa maissa, jotta edistettäisiin tehokasta yhteistyötä likviditeettiriskin hallinnan valvonnassa ja tarkastuksissa. Yhteydenpidon pitäisi olla säännöllistä normaaleina aikoina, mutta tietojenvaihdon laatua ja tiheyttä pitäisi muuttaa asianmukaisesti kriisiaikoina (34).

Valvontakollegiot (ehdotetut uudet 42 a, 129 ja 131 a artikla)

16.

EKP suhtautuu myönteisesti ehdotettuun valvontakollegioiden taustalla olevan lainsäädännön vahvistamiseen. (35) Tämä on askel kohti valvonnan yhtenäistämistä, ja sillä varmistettaisiin yhdenmukaisuus eri jäsenvaltioissa. EKP katsoo erityisesti, että valvontakollegioiden käyttö lisäisi yhteistyötä useammassa kuin yhdessä maassa toimivien pankkien päivittäisessä valvonnassa, rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyvän riskin arvioinnissa ja kriisitilanteiden hallinnan yhteensovittamisessa.

Yhteisönlaajuinen ulottuvuus kansallisten valvontaviranomaisten valtuuksissa

17.

EKP tukee täysin tavoitetta, jonka Ecofin on todennut useaan kertaan ja jonka mukaan olisi lisättävä kansallisten valvontaviranomaisten valtuuksien yhteisönlaajuista ulottuvuutta, sellaisena kuin tämä tavoite ilmenee ehdotetusta direktiivistä, koska rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyviä seikkoja pitäisi arvioida rajatylittävällä tasolla (36). EKP suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti säännöksiin, jotka koskevat päätöksestä rahoitusjärjestelmien vakaudelle kaikissa muissa jäsenvaltioissa mahdollisesti aiheutuvan vaikutuksen huomioon ottamista. EKP ehdottaa johdonmukaisuuden vuoksi, että käytettäisiin aina ilmaisua päätöksen ”mahdollinen vaikutus eikä ilmaisua merkitys” (37). EKP katsoo myös, että edellä mainittujen säännösten käytännön täytäntöönpanoa varten voitaisiin harkita rahoitusalan muihin direktiiveihin sisältyvien kuulemismekanismien kaltaisia mekanismeja muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa, jos kollegioita ei voida käyttää tähän tarkoitukseen (38).

Arvopaperistaminen (ehdotettu uusi 122 a artikla)

18.

Ehdotettujen pääomavaatimuksia ja arvopaperistamiseen liittyvää riskinhallintaa (39) koskevien toimenpiteiden tavoitteisiin sisältyvät erityisesti: i) järjestäjien ja/tai alullepanijoiden velvoite säilyttää ”nettomääräinen taloudellinen osuus” (40) arvopaperistamisesta; ii) luottolaitoksia koskevat vaatimukset siitä, että nämä ymmärtäisivät paremmin riskit, joita arvopaperistamisiin sijoittaville koituu; iii) niiden käytäntöjen kehittäminen, jotka koskevat luottolaitosten alullepanijoina tai sponsoreina antamia ilmoituksia, ja iv) toimivaltaisten viranomaisten arvopaperistamiseen liittyvien valvontakäytäntöjen vahvistaminen. EKP tukee kaiken kaikkiaan näiden ehdotettujen muutosten käyttöönottoa, koska niillä pyritään yhdenmukaistamaan osallistujille arvopaperistamisen markkinoilla tarjottavia kannustimia (41). Samaan aikaan EKP korostaa tarvetta turvautua laajoihin, likvideihin ja hyvin toimiviin arvopaperistamisen jälkimarkkinoihin erityisesti siltä osin kuin kyseessä on esinevakuudellisten arvopaperien hyväksyminen vakuudeksi rahapoliittisissa operaatioissa.

Ensinnäkin, jos tämä ehdotettu direktiivi pysyy ensimmäisen tason toimena tämän lausunnon 2–4 kohdassa annetuista ohjeista huolimatta, EKP korostaa tarvetta i) selventää edellä mainittujen säännösten soveltamisalaa; ii) määritellä ”nettomääräinen taloudellinen osuus”; ja iii) käyttää käsitteitä johdonmukaisesti, jotta edistetään niiden täytäntöönpanon yhdenmukaisuutta ja vältetään lainsäädännöllä keinotteleminen. Lisäksi pitäisi harkita sellaisten asiaankuuluvaa huolellisuutta koskevien vaatimusten asettamista, joissa erotettaisiin toisistaan vastuut, joita luottolaitokset pitävät kaupankäyntivarastossa, ja vastuut, joita ne pitävät sen ulkopuolella ja joihin liittyvien sijoitusten aikajänne on samanlainen, jotta vältetään mahdolliset kielteiset vaikutukset markkinoiden toimintaan.

EKP huomauttaa toiseksi, että vaikka taloudellisen osuuden säilyttäminen saattaa teoriassa olla vahva väline kannustimien yhdenmukaistamiseen, sen käytännön täytäntöönpano saattaa olla haasteellista (42). Tästä syystä EKP suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotettujen säännösten soveltamisesta ja tehokkuudesta markkinoiden kehityksen valossa siten, että myös tarve palauttaa arvopaperistamisen markkinoiden toimivuus otetaan huomioon. Lisäksi EKP panee merkille johdanto-osan perustelukappaleen, jota neuvosto on ehdottanut ja joka koskee toimenpiteiden toteuttamista arvopaperistamisen rakenteiden mahdollisen epäsuhdan korjaamiseksi sekä tarvetta varmistaa yhtenäisyys ja johdonmukaisuus kaikessa asiaankuuluvassa rahoitusalan sääntelyssä (43).

Kolmanneksi EKP pitäisi suotavana sekä direktiivissä 2006/48/EY että ehdotetussa direktiivissä käytetyn arvopaperistamista koskevan käsitteistön yleistä tarkastelua, jotta se mukautettaisiin tiiviimmin tavanomaiseen oikeudelliseen käsitteistöön ja oikeusvarmuutta lisättäisiin (44).

Lisäksi on vielä tutkittava nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämistä koskevan vaatimuksen yhteys tilinpitovaatimuksiin (45). EKP pitäisi tässä yhteydessä asianmukaisena kehittää kansainvälisen tilinpäätösstandardeja antavan komitean (International Accounting Standards Board, IASB) kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista (International Financial Reporting Standards, IFRS) 39 antamia ohjeita (46) ja IASB:n pysyvän tulkintakomitean (Standing Interpretation Committee, SIC) julkaisua nro 12 (47), jotta kyettäisiin tarkastelemaan ehdotetun direktiivin arvopaperistamiseen liittyvien säännösten mahdollista vaikutusta poistoja ja konsolidointia koskeviin sääntöihin.

Oikeudellisia ja teknisiä lisäkommentteja

19.

EKP suosittelee, että kun viitataan EKP:iin, EKPJ:ään ja EKPJ:n kansallisiin keskuspankkeihin, käytettäisiin perustamissopimuksen ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussäännön (jäljempänä EKPJ:n perussääntö) määräysten mukaista sanamuotoa, jotta vältettäisiin myöhempi vanhentuneiden käsitteiden konsolidointi ja parannettaisiin direktiivin luettavuutta.

20.

Direktiiville 2006/48/EY ovat tunnusomaisia useat viittausketjut ja ristikkäiset viittaukset, jotka heikentävät sen ymmärrettävyyttä ja selkeyttä (48). Useita viittauksia ei ole myöskään laadittu ”siten, että keskeinen sisältö säännöksestä, johon viitataan, voidaan ymmärtää lukematta kyseistä säännöstä” (49). Tätä valitettavaa käytäntöä jatketaan myös ehdotetussa direktiivissä (50). EKP suosittelee myös oikeusvarmuuden ja avoimuuden kannalta näiden säännösten uudelleenmuotoilua siten, että on mahdollista lukea ja ymmärtää ne, ilman että on tarpeen tutkia monia muita direktiivin 2006/48/EY säännöksiä.

21.

Direktiivissä 2006/48/EY mainitaan ”muut maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset” (51). EKP on vakiintuneesti huomauttanut useissa yhteyksissä, että perustamissopimuksen 105 artiklan 2 kohta ja EKPJ:n perussäännön 3.1 artikla muodostavat eurojärjestelmän valvontatoiminnan oikeudellisen perustan ja että eurojärjestelmän valvontatoimivalta perustuu lisäksi EKPJ:n perussäännön 22 artiklaan (52). EKP katsoo, että perustamissopimuksen 105 artiklan 2 kohdassa ja EKPJ:n perussäännön 3.1 artiklassa poissuljetaan se, että mikään yhteisön elin tai muu kansallinen elin kuin EKPJ:ssä/eurojärjestelmässä toimiva keskuspankki voisi puuttua eurojärjestelmän valvontaa koskevaan toimivaltaan (53). EKP suosittelee tällä perusteella muun yhteisön lainsäädännön osalta (54) omaksumansa näkemyksen mukaisesti edellä mainitun viittauksen poistamista (55).

22.

Selvitys-, toimitus- ja säilytystoiminta luo erityisen vastuiden tyypin, jota ei pitäisi käsitellä samalla tavoin kuin vastuita, joita aiheutuu tavanomaisesta pankkien välisestä luotonannosta. Pääsyinä tähän ovat se, että nämä vastuut ovat erittäin lyhytaikaisia, koska ne ovat yleensä vain yön yli -talletuksia, ja se, että ne eivät ole asianomaisten laitosten valvonnassa, koska nämä vastuut perustuvat yleensä lähinnä asiakkaan toimintaan. Vaikka pitäisi ottaa käyttöön asianmukaisia luottoriskiä vähentäviä toimenpiteitä ja valvontaa näihin toimintoihin liittyvien mahdollisten riskien käsittelemiseksi, EKP puoltaa sitä, että tätä koskeva poikkeus otettaisiin ehdotettuun direktiiviin (56). Muutosehdotukset esitetään liitteessä tämän poikkeuksen selventämiseksi.

Muutosehdotukset

Muutokset, joita ehdotettuun asetukseen olisi edellä olevien suositusten nojalla tehtävä, esitetään tämän lausunnon liitteessä.

Tehty Frankfurt am Mainissa 5 päivänä maaliskuuta 2009

EKP:n puheenjohtaja

Jean-Claude TRICHET


(1)  KOM(2008) 602 lopullinen, 1.10.2008. Saatavissa verkkosivuilta www.eur-lex.europa.eu

(2)  Tämä lausunto perustuu 1.10.2008 päivättyyn versioon, josta EKP:ia virallisesti kuultiin. Ehdotettua direktiiviä on myöhemmin vielä muutettu neuvoston työryhmässä.

(3)  Ks. puheenjohtajan päätelmien 8 kohta, Eurooppa-neuvosto, 15 – 16.10.2008, saatavissa neuvoston verkkosivuilta www.consilium.europa.eu, ja komission tiedonanto ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys”, KOM (2008) 706 lopullinen, 29.10.2008, saatavissa komission verkkosivuilta www.ec.europa.eu

(4)  Larosière-ryhmän 25.2.2009 päivätty raportti on saatavissa verkkosivuilta www.europa.eu

(5)  Ks. EKP:n lausunto CON/2004/7, annettu 20 päivänä helmikuuta 2004, Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 93/6/ETY ja 94/19/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/12/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi (KOM(2003) 659 lopull.) (EUVL C 58, 6.3.2004, s. 23), 6 kohta; EKP:n lausunto CON/2005/4, annettu 17 päivänä helmikuuta 2005, Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä, koskien komission ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveiksi luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/6/EY uudelleen laatimisesta (EUVL C 52, 2.3.2005, s. 37), 6–10 kohta, ja EKP:n lausunto CON/2006/60, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, ehdotuksesta direktiiviksi tiettyjen yhteisön direktiivien muuttamisesta toiminnan vakauden arvioimista koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta hankittaessa ja lisättäessä omistusosuuksia rahoitusalalla (EUVL C 27, 7.2.2007, s. 1), 3.5 kohta.

(6)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(7)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.

(8)  Ks. direktiivin 2006/48/EY 150 ja 151 artikla sekä ehdotetussa direktiivissä näihin säännöksiin tehdyt muutokset.

(9)  Baselin pankkivalvontakomitea, ”International Convergence of Capital Measurement and Capital Standards: A Revised Framework”, Kansainvälinen järjestelypankki (Bank of International Settlements, BIS), kesäkuu 2004, saatavissa Kansainvälisen järjestelypankin verkkosivuilta www.bis.org

(10)  Ks. tältä osin johdanto-osan uudet ensimmäinen ja seitsemäs perustelukappale, 42 b artikla, 63 a artiklan 6 kohta ja 131 a artiklan 2 kohdan toinen alakohta.

(11)  Ks. tästä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen käytännön opas yhteisöjen toimielimissä säädöstekstien laatimiseen osallistuville, erityisesti suositukset 12 ja 17, s. 39 ja 54, saatavissa Euroopan unionin verkkosivuilta www.europa.eu

(12)  Lamfalussy-komitea huomautti itse vuonna 2001, että nämä tulkintasuositukset ja yhteiset standardit, jotka koskevat ”EU:n lainsäädännön soveltamisalaan kuulumattomia seikkoja, voitaisiin tarvittaessa ottaa yhteisön lainsäädäntöön toisen tason menettelyssä” (ks. Euroopan arvopaperimarkkinoiden sääntelyä tarkastelleen asiantuntijakomitean loppuraportti ”Final report of the Committee of Wise Men on the regulation of European securities markets”, 15.2.2001, s. 37, saatavissa Euroopan unionin verkkosivuilta www.europa.eu).

(13)  Luonnos komission direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY tiettyjen liitteiden muuttamisesta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten osalta ja luonnos komission direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY tiettyjen liitteiden muuttamisesta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten osalta, saatavissa komission verkkosivuilta www.ec.europa.eu

(14)  Komission tiedonanto: Lamfalussy-prosessin uudelleentarkastelu – Valvonnan lähentäminen, 20.11.2007, KOM(2007) 727 lopullinen, saatavissa komission verkkosivuilta www.ec.europa.eu

(15)  Ks. ehdotetun direktiivin perustelut, 6.2.3 ja 6.4.5 kohta, s. 9 ja 11.

(16)  Ks. ehdotetun direktiivin perustelujen 6.2.3 kohta, s. 9.

(17)  Ehdotettu 113 artiklan 4 kohdan f alakohta.

(18)  Ks. ehdotetun 111 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.

(19)  Uusi 113 artiklan 3 kohdan i alakohta.

(20)  Ks. uusi liite V.

(21)  Ks. Järkevää likviditeettiriskin hallintaa ja valvontaa koskevat periaatteet (Principles for Sound Liquidity Risk Management and Supervision), Baselin pankkivalvontakomitea, syyskuu 2008, saatavissa BIS:n verkkosivuilta www.bis.org

(22)  Ks. CEBS:n likviditeettiriskien hallintaa koskevien teknisten ohjeiden ensimmäinen osa (First part of the CEBS’ technical advice on liquidity risk management – Survey of the current regulatory frameworks adopted by the EEA regulators), 15.8.2007 ja CEBS:n Euroopan komissiolle antamien, likviditeettiriskien hallintaa koskevien teknisten ohjeiden toinen osa (Second part of the CEBS’s technical advice to the European Commission on liquidity risk management – Analysis of specific issues listed by the Commission and challenges not currently addressed in the EEA), 18.9.2008, CEBS, 2008, s. 147, saatavissa CEBS:n verkkosivuilta www.c-ebs.org

(23)  Ks. liitteen V uusi 14 a kohta.

(24)  Ks. liitteen V uudet 14 ja 18 kohta sekä liitteen XI uusi 1 kohdan e alakohta.

(25)  CEBS:n Euroopan komissiolle antamien, likviditeettiriskin hallintaa koskevien teknisten ohjeiden toinen osa (Second part of the CEBS’s technical advice to the European Commission on liquidity risk management – Analysis of specific issues listed by the Commission and challenges not currently addressed in the EEA), 18.9.2008, CEBS, 2008, s. 147, suositus 29, s. 11 ja 64–66, saatavissa CEBS:n verkkosivuilta www.c-ebs.org

(26)  Ks. CEBS:n johtoryhmän tiivistelmä valtuutuksen perusteella tehdyn työn osalta, 3.9.2008, saatavissa CEBS:n verkkosivuilta www.c-ebs.org

(27)  Direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 23 kohta.

(28)  Ks. direktiivin 2006/48/EY 49 artiklan a kohta ja uusi 49 artiklan a kohta.

(29)  Uusi 130 artiklan 1 kohta

(30)  Ks. myös rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1) 46 artiklan 2 kohdan toinen alakohta.

(31)  Vrt. direktiivin 2006/48/EY 49 artiklan ensimmäistä kohtaa ehdotetun direktiivin saman artiklan ehdotettuun viimeiseen kohtaan.

(32)  Report of the Financial Stability Forum on Enhancing market and Institutional Resilience, 7.4.2008, suositus V.8, s. 42 ja 43, jossa täsmennetään, että ”Valvojien ja keskuspankkien pitäisi kohentaa yhteistyötä ja tietojenvaihtoa myös rahoitusmarkkinoiden vakautta koskevien riskien arvioinnissa. Tietojenvaihdon pitäisi olla nopeaa markkinahäiriöiden aikana.” Saatavissa Financial Stability Forumin verkkosivuilta www.fsforum.org

(33)  Ks. esim. EKP:n lausunto CON/2007/33, annettu 5.11.2007, Itävallan valtiovarainministeriön pyynnöstä, joka koskee lakiluonnosta pankkilain, säästöpankkilain, rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisesta annetun lain ja Oesterreichische Nationalbankista annetun lain muuttamisesta, 2.4.1 kohta, ja EKP:n lausunto CON/2006/15, annettu 9.3.2006, Puolan valtiovarainministeriön pyynnöstä, joka koskee luonnosta rahoituslaitosten valvonnasta annettavaksi laiksi. Kaikki EKP:n lausunnot ovat saatavissa EKP:n verkkosivuilta osoitteesta www.ecb.europa.eu

(34)  Ks. Principles for Sound Liquidity Risk Management and Supervision, periaate 17, s. 14–36, saatavilla BIS:n verkkosivuilta www.bis.org Likviditeettiin liittyviä muita seikkoja käsitellään tämän lausunnon 11 ja 12 kohdassa.

(35)  Ks. uusi 131 a artikla.

(36)  Ks. 7.10.2008 päivätyt Ecofinin päätelmät, s. 17, saatavilla Euroopan neuvoston verkkosivuilta www.consilium.europa.eu

(37)  Vrt. ehdotetun direktiivin johdanto-osan kuudetta perustelukappaletta uuteen 40 artiklan 3 kohtaan ja liitteessä XI olevan uuden 1 a kohdan kolmanteen virkkeeseen.

(38)  Ks. esim. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1), 132 artiklan 3 kohta.

(39)  Ks. uusi 122 a artikla.

(40)  Kuten uudessa 122 a artiklan 1 kohdassa todetaan.

(41)  EKP on tietoinen siitä, että neuvoston työryhmässä on vielä muutettu ehdotetun direktiivin tätä uutta artiklaa.

(42)  Ks. analyysi, joka on esitetty EKP:n raportissa The incentive structure of the ”originate and distribute model”, joulukuu 2008, saatavissa EKP:n verkkosivuilta www.ecb.europa.eu

(43)  Ks. ehdotettu johdanto-osan 15 perustelukappale, viimeinen virke, yleisestä lähestymistavasta, josta neuvosto sopi 19.11.2008 (saatavissa verkkosivuilta http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/08/st16/st16216.en08.pdf) ja jossa todetaan myös, että komissio aikoo esittää asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia varmistaakseen tämän tarkasteltuaan ensin perusteellisesti toimien vaikutuksia.

(44)  Ks. arvopaperistamiseen sovellettavia kansallisia lakeja 15 jäsenvaltiossa koskeva katsaus Euroopan rahoitusmarkkinoiden juristiryhmän (European Financial Markets Lawyers Group, EFMLG) raportissa ”Legal obstacles to cross-border securitisations in the EU”, 7.5.2007, saatavissa EFMLG:n verkkosivuilta www.efmlg.org

(45)  EKP:n raportti EU:n pankkitoiminnan rakenteista, s. 24.

(46)  ”Financial Instruments: Recognition and Measurement”, julkaistu joulukuussa 2003.

(47)  ”Consolidation – Special Purpose Entities”.

(48)  Ks. Yhteisen käytännön opas ja erityisesti suositus 16, joka on saatavissa Europa-verkkosivuilta www.europa.eu

(49)  Yhteisen käytännön opas, suositus 16.7, saatavissa Europa-verkkosivuilta www.europa.eu

(50)  Ks. esim. direktiivin 2006/48/EY 129 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virke ja uusi 129 artiklan 1 kohdan b alakohta.

(51)  Direktiivin 2006/48/EY 49 artiklan b kohta.

(52)  Ks. esim. EKP:n lausunto CON/99/19, annettu 20.1.2000, Luxemburgin valtiovarainministeriön pyynnöstä, joka koskee luonnosta laiksi selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetun direktiivin täytäntöönpanosta 5.4.1993 annetulla lailla, sellaisena kuin se on muutettuna, joka koskee rahoitussektoria ja joka täydentää komitean perustamisesta rahoitusalan vakauden valvontaa varten 23.12.1998 annettua lakia, 7 kohta, ja tuoreempi EKP:n lausunto, annettu 22.5.2006, Maltan keskuspankin pyynnöstä, joka koskee Central Bank of Maltaa koskevan lain muuttamisesta annettua lakiluonnosta, 7.2 kohta.

(53)  EKP on myös huomauttanut viime aikoina euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisia lakialoitteita koskevissa lausunnoissaan, että eurojärjestelmän keskuspankit valvovat maksujärjestelmiä EKP:n neuvoston määrittelemän yhteisen valvontapolitiikan mukaisesti, jota sovelletaan myös muihin keskuspankkeihin sen jälkeen kun kyseinen jäsenvaltio on ottanut euron käyttöön (ks. esim. EKP:n lausunto CON/2005/24, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2005, Tsekin tasavallan valtiovarainministeriön pyynnöstä, joka koskee ehdotusta laiksi rahoitusmarkkinoiden valvojien yhdistämisestä, 13–16 kohta, ja äskettäin EKP:n lausunto CON/2008/83, annettu 2 päivänä joulukuuta 2008, Unkarin valtiovarainministeriön pyynnöstä, joka koskee ehdotusta laiksi Magyar Nemzeti Bankista annetun lain muuttamisesta, 3.9 ja 3.10 kohta. Myös muut euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot ovat muuttaneet lakejaan. Tällä hetkellä Yhdistyneessä kuningaskunnassa Bank of England hoitaa maksujärjestelmien valvontaa, joka ei ole lakisääteistä. Banking Billin 5 osa, joka on parhaillaan Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin käsittelyssä (saatavissa Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin verkkosivuilta www.parliament.uk, s. 87) virallistettaisiin Bank of Englandin rooli maksujärjestelmien valvonnassa.

(54)  Ks. EKP:n lausunto CON/2001/25, annettu 13.9.2001, Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EYVL C 271, 26.09.2001, s. 10), 14 kohta.

(55)  Myös direktiivin 2006/48/EY johdanto-osan 26 perustelukappaleesta.

(56)  Uusi 106 artiklan 2 kohdan c alakohta.


LIITE

MUUTOSEHDOTUKSET

Komission ehdottama teksti

EKP:n ehdottamat muutokset  (1)

Muutos 1

Ehdotetun direktiivin johdanto-osan kuudes perustelukappale

(6)

Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksissa olisi otettava huomioon yhteisönlaajuinen ulottuvuus. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi otettava huomioon tekemiensä päätösten merkitys rahoitusjärjestelmän vakaudelle kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

(6)

Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksissa olisi otettava huomioon yhteisönlaajuinen ulottuvuus. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi otettava huomioon tekemiensä päätösten merkitys mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakaudelle vakauteen kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

Perustelu – katso lausunnon 17 kohta

Muutos 2

Muutos direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 23 kohtaan

4 artikla

23.

”keskuspankeilla” tarkoitetaan myös Euroopan keskuspankkia, ellei toisin todeta.

[Ehdotetussa direktiivissä ei ole muutosta]

4 artikla

23.

”keskuspankeilla” tarkoitetaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän kansallisia keskuspankkeja ja myös Euroopan keskuspankkia, ellei toisin todeta.

Perustelu – katso lausunnon 19 kohta

Muutos 3

Muutos direktiivin 2006/48/EY 41 artiklaan

41 artikla

Kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy vastuu luottolaitosten sivukonttoreiden maksuvalmiuden valvonnasta yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Rajoittamatta Euroopan valuuttajärjestelmän vahvistamiseksi välttämättömiä toimenpiteitä vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy täysi vastuu rahapolitiikkansa toteuttamisesta aiheutuvista toimenpiteistä.

[Ehdotetussa direktiivissä ei ole muutosta]

41 artikla

Kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy vastuu luottolaitosten sivukonttoreiden maksuvalmiuden valvonnasta yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Rajoittamatta Euroopan valuuttajärjestelmän vahvistamiseksi välttämättömiä toimenpiteitä Euroopan keskuspankilla ja soveltuvin osin vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy täysi vastuu rahapolitiikkansa toteuttamisesta aiheutuvista toimenpiteistä.

Perustelu – katso lausunnon 11 ja 12 kohta

Muutos 4

Direktiiviehdotuksen 1 artiklan 4 kohta

Muutos direktiivin 2006/48/EY 42 a artiklan 2 kohtaan

42 a artikla

2.

Jos sivukonttorin merkityksellisyys järjestelmän kannalta todetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 132 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja suoritettava 129 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tehtävät yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kriisitilanne jossakin luottolaitoksessa, sen on mahdollisimman pian varoitettava 49 artiklan neljännessä kohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia.

42 a artikla

2.

Jos sivukonttorin merkityksellisyys järjestelmän kannalta todetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 132 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja suoritettava 129 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tehtävät yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kriisitilanne jossakin luottolaitoksessa, sen on mahdollisimman pian varoitettava Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluvia keskuspankkeja ja 49 artiklan neljännessä kohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia.

Perustelu – katso lausunnon 19 kohta

Muutos 5

Direktiiviehdotuksen 1 artiklan 6 kohta

Muutos direktiivin 2006/48/EY 49 artiklaan

49 artikla

Tämä jakso ei estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi:

a)

keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisesta tehtävästä vastaaville muille toimielimille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan lukien rahapolitiikan hoitaminen, maksu- ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen; ja

b)

tarvittaessa muille maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa oleville viranomaisille.

Tässä jaksossa ei estetä näitä viranomaisia tai elimiä toimittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 45 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin.

Jäljempänä 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset toimittavat tietoja yhteisössä sijaitseville keskuspankeille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan lukien rahapolitiikan hoitaminen, maksu- ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen.

49 artikla

Tämä jakso ei estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi:

a)

keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisesta tehtävästä vastaaville muille toimielimille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan lukien rahapolitiikan hoitaminen, maksu- ja arvopapereiden selvitys- ja toimitusjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen; ja.

a)

keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisesta tehtävästä vastaaville muille toimielimille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan lukien rahapolitiikan hoitaminen, maksu- ja arvopapereiden selvitys- ja toimitusjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen; ja.

Tässä jaksossa ei estetä näitä viranomaisia tai elimiä toimittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 45 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin.

Jäljempänä 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset toimittavat tietoja yhteisössä sijaitseville keskuspankeille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan lukien rahapolitiikan hoitaminen, maksu- ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen.

Perustelu – katso lausunnon 14, 19 ja 21 kohta

Muutos 6

Direktiiviehdotuksen 1 artiklan 16 kohdan a alakohta

Muutos direktiivin 2006/48/EY 106 artiklan 2 kohdan c alakohtaan

106 artikla

2.

Vastuisiin ei saa sisältyä mitään seuraavista

...

c)

kun on kyse asiakkaille tarjotuista maksujen välityspalveluista tai arvopapereiden selvityspalveluista, rahoituksen myöhästyminen ja muut asiakkaan toiminnasta aiheutuvat vastuut, jotka eivät kestä seuraavaa pankkipäivää pidempään.

106 artikla

2.

Vastuisiin ei saa sisältyä mitään seuraavista

...

c)

kun on kyse asiakkaille tarjotuista maksujen välityspalveluista tai arvopapereiden rahoitusinstrumenttien selvitys- ja toimituspalveluista sekä säilytyspalveluista, rahoituksen myöhästyminen ja muut asiakkaan toiminnasta aiheutuvat vastuut, jotka eivät kestä seuraavaa pankkipäivää pidempään.

Perustelu – katso lausunnon 22 kohta

Muutos 7

Direktiiviehdotuksen 1 artiklan 21 kohdan d alakohta

Muutos direktiivin 2006/48/EY 113 artiklan 4 kohtaan

113 artikla

4.

Jäsenvaltiot voivat antaa täyden tai osittaisen vapautuksen 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta, kun kyse on seuraavista vastuista:

f)

varat, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita, edellyttäen, että nämä vastuut eivät muodosta tällaisten laitosten omia varoja, kestävät korkeintaan seuraavaan pankkipäivään ja ovat tätä vaihtoehtoa soveltavan jäsenvaltion valuutan määräisiä edellyttäen, ettei tämä valuutta ole euro.

113 artikla

4.

Jäsenvaltiot voivat antaa täyden tai osittaisen vapautuksen 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta, kun kyse on seuraavista vastuista:

f)

varat, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita, edellyttäen, että nämä vastuut eivät muodosta tällaisten laitosten omia varoja ja kestävät korkeintaan seuraavaan seitsemän pankkipäivää pankkipäivään ja ovat tätä vaihtoehtoa soveltavan jäsenvaltion valuutan määräisiä edellyttäen, ettei tämä valuutta ole euro.

Perustelu – katso lausunnon 6–9 kohta

Muutos 8

Direktiiviehdotuksen 1 artiklan 29 kohta

Muutos direktiivin 2006/48/EY 130 artiklan 1 kohtaan

130 artikla

1.

Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien kielteiset muutokset rahoitusmarkkinoilla, joka mahdollisesti vaarantaa rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai johon 42 a artiklassa tarkoitettuja järjestelmän kannalta merkittäviä sivukonttoreita on sijoittautuneena, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian 49 artiklan neljännessä alakohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden toiminnan jatkamiseksi olennaiset tiedot. Tämä velvoite koskee kaikkia 125 ja 126 artiklan nojalla nimettyjä toimivaltaisia viranomaisia ja 129 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyä toimivaltaista viranomaista.

Jos 49 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitetun viranomaisen tietoon tulee tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvailtu tilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 125 ja 126 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.

Toimivaltaisen viranomaisen ja 49 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitetun viranomaisen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä viestintäkanavia.

130 artikla

1.

Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien kielteiset muutokset rahoitusmarkkinoilla, joka mahdollisesti vaarantaa rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai johon 42 a artiklassa tarkoitettuja järjestelmän kannalta merkittäviä sivukonttoreita on sijoittautuneena, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian Euroopan keskuspankkijärjestelmän keskuspankkeja ja 49 artiklan neljännessä alakohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden toiminnan jatkamiseksi olennaiset tiedot. Nämä velvoitteet koskevat Tämä velvoite koskee kaikkia 125 ja 126 artiklan nojalla nimettyjä toimivaltaisia viranomaisia ja 129 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyä toimivaltaista viranomaista.

Jos jonkin Euroopan keskuspankkijärjestelmän keskuspankin 49 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitetun viranomaisen tietoon tulee tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvailtu tilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 125 ja 126 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.

Toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän keskuspankkien 49 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitetun viranomaisen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä viestintäkanavia.

Perustelu – katso lausunnon 18 kohta


(1)  Tekstissä oleva yliviivaus osoittaa EKP:n poistettavaksi ehdottaman tekstin. Lihavointi itse tekstissä osoittaa EKP:n lisättäväksi ehdottaman uuden tekstin.


Alkuun