EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 ( 1 ) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 4 kohdan,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1) ilmaisuilla ”tiedonantajat”, ”rahaliittoon osallistuva jäsenvaltio” ja ”jossakin maassa oleva” on sama merkitys kuin niille on määritelty asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklassa;

2) ”kotitalouksilla ja yrityksillä” tarkoitetaan, kuten Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2223/96 ( 2 ) liitteeseen A sisältyvässä Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä EKT 1995 on määritelty, julkisyhteisöjä lukuun ottamatta kaikkia muita rahalaitossektoriin kuulumattomia sektoreita. Ilmaisu kattaa kotitaloudet ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S.14 ja S.15 yhteensä) sekä yritykset (S.11);

3) ”luottolaitoksilla ja muilla laitoksilla” tarkoitetaan kaikkia muita rahalaitoksia paitsi keskuspankkeja ja rahamarkkinarahastoja, sellaisina kuin ne on yksilöity rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta 22 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) ( 3 ) liitteessä I olevan 1 osan I kohdan luokitteluperiaatteiden mukaisesti;

4) ”rahalaitosten korkotilastoilla” tarkoitetaan tilastoja, jotka koskevat rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa olevien luottolaitosten ja muiden laitosten soveltamia rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien kotitalouksien ja yritysten euromääräisiä talletus- ja lainakorkoja;

5) ”potentiaalisella tiedonantajien joukolla” tarkoitetaan rahaliittoon kuuluvassa jäsenvaltiossa olevia luottolaitoksia ja muita laitoksia, jotka ottavat vastaan euromääräisiä talletuksia rahaliittoon kuuluvissa jäsenvaltioissa olevilta kotitalouksilta ja/tai yrityksiltä ja/tai myöntävät niille euromääräisiä lainoja.

2. Kukin kansallinen keskuspankki valitsee tiedonantajansa niistä potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluvista luottolaitoksista ja muista laitoksista, jotka sijaitsevat samassa rahaliittoon kuuluvassa jäsenvaltiossa kuin kansallinen keskuspankki.

3. Tiedonantajia valitessaan kansalliset keskuspankit käyttävät joko kokonaisotantaa tai otosta seuraavissa kohdissa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

4. Mikäli kansallinen keskuspankki käyttää kokonaisotantaa, se pyytää jokaista potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluvaa jäsenvaltiossa sijaitsevaa luottolaitosta ja muuta laitosta toimittamaan rahalaitosten korkotilastot. Muuttujia, jotka kerätään kokonaisotannalla, ovat uuden liiketoiminnan korot ja määrä sekä kantatietojen korot.

5. Mikäli käytetään otosta, tiedonantolomake toimitetaan vain tietyille potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluville luottolaitoksille ja muille laitoksille. Muuttujia, jotka estimoidaan otoksen avulla, ovat uuden liiketoiminnan korot ja määrä ja kantatietojen korot. Niistä käytetään käsitettä otosmuuttujat. Jotta minimoitaisiin se riski, että otokseen perustuvat tulokset poikkeavat todellisista (tuntemattomista) potentiaalisen tiedonantajien joukon tiedoista, otos muodostetaan siten, että se on edustava potentiaalisen tiedonantajien joukon kannalta. Rahalaitosten korkotilastoja laadittaessa otoksen katsotaan olevan edustava, mikäli kaikki rahalaitosten korkotilastoja varten merkitykselliset ja potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon olennaisesti kuuluvat piirteet ilmenevät myös otoksessa. Valitessaan otosta ensimmäistä kertaa kansalliset keskuspankit voivat käyttää sopivia arvioita ja malleja otantajärjestelyn luomiseksi, vaikka olemassa olevista lähteistä saatavat taustatiedot eivät vastaisikaan täydellisesti tämän asetuksen mukaisia määritelmiä.

6. Otoksen edustavuuden varmistamiseksi kukin kansallinen keskuspankki, joka päättää käyttää otosta rahalaitosten korkotilastoja laatiessaan, osittaa asianmukaisesti potentiaalisen tiedonantajien joukon ennen tiedonantajien valintaa. Ositus merkitsee sitä, että potentiaalinen tiedonantajien joukko N jaetaan alajoukkoihin tai ositteisiin N1, N2, N3, …, NL. Alajoukot tai ositteet eivät saa olla päällekkäisiä, ja ne yhdessä muodostavat potentiaalisen tiedonantajien joukon:

7. Kansalliset keskuspankit määrittävät ositusperusteet, joiden perusteella potentiaalinen tiedonantajien joukko voidaan jakaa edelleen homogeenisiin ositteisiin. Ositteiden katsotaan olevan homogeenisia, jos ositteen sisäisten otantamuuttujien varianssien summa on merkittävästi pienempi kuin varsinaisten tiedonantajien joukon kokonaisvarianssi ( 4 ). Ositusperusteet ovat sidoksissa rahalaitosten korkotilastoihin, eli ositusperusteiden ja otoksen perusteella estimoitavien korkojen ja määrien välillä on yhteys.

8. Kukin kansallinen keskuspankki, joka päättää käyttää otosta, määrittää ainakin yhden ositusperusteen varmistaakseen sen, että luottolaitoksista ja muista laitoksista valittava otos on edustava kyseisen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion osalta ja että otantavirhe on pieni. Tavoitteena on, että kansalliset keskuspankit asettavat ositusperusteet hierarkkiseen järjestykseen. Niissä otetaan huomioon kansalliset erityispiirteet, joten ne ovat erilaisia kussakin rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa.

9. Tiedonantajat valitaan yksivaiheisella otannalla sen jälkeen kun kaikki ositteet on määritetty. Vasta tässä vaiheessa tiedonantajat valitaan potentiaalisesta tiedonantajien joukosta. Ennen tätä vaihetta ei tehdä mitään valintoja.

10. Kansallisen otoksen vähimmäiskoko on niin suuri, että uuden liiketoiminnan keskikorkoja kaikissa instrumenttiluokissa koskeva suurin mahdollinen satunnaisvirhe ( 5 ) ei ylitä 10:tä peruspistettä 90 prosentin luottamustasolla ( 6 ). Tämän edellytyksen täyttyminen osoitetaan joko suoraan asianmukaisilla tiedoilla tai tällaisten tietojen puuttuessa voidaan olettaa, että jos jompi kumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy, otos on riittävän suuri vähimmäisvaatimusten täyttymiseksi.

11. Asianmukaisilla tiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia ja liittyvät sillä tavoin rahalaitosten korkotilastoihin, että kartoituksissa, joista nämä tiedot on saatu, sovelletaan määritelmiä, jotka ovat yhdenmukaisia rahalaitosten korkotilastojen kanssa. Tällaiset tiedot eivät ehkä ole kansallisten keskuspankkien saatavilla ennen kuin rahalaitosten korkotilastoja koskeva kartoitus otetaan käyttöön ja tiedonantajat ovat antaneet ensimmäiset tiedot.

12. Kansallisen otoksen vähimmäiskoolla viitataan sekä alkuperäiseen vähimmäisotokseen että alkuperäisotoksen ylläpidon jälkeiseen vähimmäisotokseen 21 kohdassa määritellyllä tavalla. Sulautumisten ja toiminnan lopettamisten vuoksi otos saattaa pienentyä ajan kuluessa seuraavaan ylläpitojaksoon mennessä.

13. Kansalliset keskuspankit voivat valita enemmän tiedonantajia kuin kansallisen otoksen vähimmäiskoossa on määritelty, erityisesti silloin kun on tarpeen lisätä kansallisen otoksen edustavuutta kansallisen rahoitusjärjestelmän rakenne huomioon ottaen.

14. Potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluvien luottolaitosten ja muiden laitosten määrän ja otoksen vähimmäiskoon on vastattava johdonmukaisesti toisiaan. Kansalliset keskuspankit voivat antaa luottolaitosten ja muiden laitosten, jotka sijaitsevat vain yhdessä rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa ja jotka kukin mainitaan erikseen rahalaitosten luettelossa, sellaisena kuin se on laadittu ja sitä on päivitetty rahalaitosten konsolidoidusta taseesta 22 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) ( 7 ) liitteessä I olevan 1 osan I kohdassa määrättyjen luokitteluperiaatteiden mukaisesti, ilmoittavan rahalaitosten korkotilastot yhdessä ryhmänä. Ryhmästä tulee käsitteellinen tiedonantaja. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmä ilmoittaa rahalaitosten korkotilastot ikään kuin se olisi yksi rahalaitos, eli ne ilmoittavat kutakin instrumenttiryhmää kohti yhden keskikoron, joka kattaa koko ryhmän, sen sijaan että ne ilmoittaisivat yhden koron kunkin rahalaitosten luetteloon kuuluvan rahalaitoksen osalta. Samalla ryhmän luottolaitokset ja muut laitokset lasketaan kuitenkin yhä yksittäisinä laitoksina potentiaalisessa tiedonantajien joukossa ja otoksessa.

15. Sen jälkeen kun kansalliset ositteet on määritelty 6 ja 7 kohdan mukaisesti ja kansallisen otoksen koko n 10 kohdan mukaisesti, kansalliset keskuspankit, jotka päättävät käyttää otosta, poimivat otoksen valitsemalla varsinaiset tiedonantajat kustakin ositteesta. Kansallisen otoksen koko n on kunkin ositteen otosten koon n1, n2, n3, …, nL summa:

16. Kukin kansallinen keskuspankki valitsee asianmukaisimman kansallisen otoskoon n kohdistamistavan ositteiden kesken. Siten kukin kansallinen keskuspankki määrittää, kuinka monta tiedonantajaa nh poimitaan luottolaitosten ja muiden laitosten kokonaismäärästä Nh kussakin ositteessa. Otantasuhde nh/Nh kullekin ositteelle h sallii kunkin ositteen varianssin estimoinnin. Tämä merkitsee, että kustakin ositteesta valitaan vähintään kaksi tiedonantajaa.

17. Varsinaisten tiedonantajien valitsemiseksi kustakin ositteesta kansalliset keskuspankit joko sisällyttävät kaikki laitokset ositteeseen, käyttävät satunnaisotantaa tai valitsevat suurimmat laitokset kustakin ositteesta. Satunnaisotannassa laitosten satunnaispoiminta kussakin ositteessa toteutetaan joko siten, että kaikilla laitoksilla on yhtäläinen todennäköisyys tulla valituksi, tai siten, että todennäköisyys riippuu laitoksen koosta. Kansalliset keskuspankit voivat valita kaikkien laitosten sisällyttämisen joidenkin ositteiden osalta, satunnaisotannan toisten ositteiden osalta ja suurimmat laitokset vielä muiden ositteiden osalta.

18. Tietoja kunkin potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluvan luottolaitoksen ja muun laitoksen koosta on saatavilla kansallisella tasolla rahalaitosten tasetilastoista, joita kerätään asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) mukaisesti. Kansalliset keskuspankit käyttävät keräämiseen rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien kotitalouksien ja yritysten tekemien euromääräisten talletusten ja niille myönnettyjen euromääräisten lainojen kokonaismäärää, joka on se taseen osa, jolla on merkitystä rahalaitosten korkotilastojen kannalta, tai sen läheistä vastinetta.

19. Rahalaitosten korkotilastot perustuvat valintaan ilman laitoksen palautusta tiedonantajien joukkoon, eli kukin potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluva luottolaitos ja muu laitos voi tulla valituksi vain kerran.

20. Jos kansallinen keskuspankki päättää käyttää luottolaitosten ja muiden laitosten kokonaisotantaa yhdessä ositteessa, se voi suorittaa otannan tässä ositteessa sivukonttoreiden tasolla. Tämä edellyttää, että kansallisella keskuspankilla on täydellinen sivukonttoreiden luettelo, joka kattaa ositteen luottolaitosten ja muiden laitosten kaiken liiketoiminnan, sekä asianmukaiset tiedot, jotta voidaan arvioida uuden liiketoiminnan korkojen varianssia kotitalouksien ja yritysten osalta sivukonttoreiden kesken. Sivukonttoreiden valintaan ja tietojen ylläpitoon sovelletaan kaikkia tämän liitteen mukaisia vaatimuksia. Valituista sivukonttoreista tulee ”käsitteellisiä” tiedonantajia, joihin sovelletaan kaikkia liitteen II mukaisia vaatimuksia. Tällä menettelyllä ei rajoiteta luottolaitoksen tai muun laitoksen, johon sivukonttori kuuluu, vastuuta tiedonantajana.

21. Kansalliset keskuspankit, jotka päättävät käyttää otosta, varmistavat, että otos pysyy ajan kuluessa edustavana.

22. Tästä syystä kansalliset keskuspankit tarkistavat otoksensa edustavuuden vähintään kerran vuodessa. Mikäli potentiaalisessa tiedonantajien joukossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, tämän on heijastuttava otoksessa tämän vuosittaisen tarkistuksen jälkeen.

23. Vähintään kahden vuoden välein kansalliset keskuspankit tarkistavat otoksen ottamalla huomioon potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon liittyneet uudet laitokset ja potentiaalisesta ja varsinaisesta tiedonantajien joukosta poistuneet sekä muut muutokset tiedonantajien erityispiirteissä. Kansalliset keskuspankit voivat tarkistaa ja uudistaa otoksensa useamminkin.

24. Ajan kuluessa otosta muokataan siten, että potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon liittyjät otetaan huomioon, jotta otos edelleen edustaisi potentiaalisten tiedonantajien joukkoa. Tästä syystä kansalliset keskuspankit poimivat otoksen nb kaikkien liittyjien joukosta Nb. Liittyvien laitosten täydentävää valintaa nb kaikkien liittyjien kokonaismäärästä Nb kutsutaan ajan kuluessa tehtäväksi lisäotannaksi.

25. Ajan myötä otosta muokataan myös siten, että potentiaalisesta ja varsinaisesta tiedonantajien joukosta lähtijät otetaan huomioon. Muutokset eivät ole tarpeen, mikäli potentiaalisesta tiedonantajien joukosta lähtijöiden määrä Nd ja otoksesta lähtijöiden määrä nd vastaavat toisiaan (tapaus 1). Mikäli potentiaalisesta tiedonantajien joukosta lähtee laitoksia ja nämä laitokset eivät ole otoksessa, otoksesta tulee liian suuri potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon nähden (tapaus 2). Mikäli otoksesta lähtee useampia laitoksia kuin potentiaalisesta tiedonantajien joukosta, otoksesta tulee ajan myötä liian pieni eikä se ehkä ole enää edustava (tapaus 3). Tapauksissa 2 ja 3 otoksen kullekin laitokselle annetut painoarvot mukautetaan otantateoriasta johdetun tilastollisen menetelmän avulla. Kullekin tiedonantajalle annettava painoarvo on sen valintatodennäköisyyden käänteisluku ja siten korotuskerroin. Tapauksessa 2, jossa otos on suhteellisesti liian suuri perusjoukkoon nähden, yhtään tiedonantajaa ei poisteta otoksesta.

26. Otosta muutetaan vielä siinä tapauksessa, että tiedonantajien erityispiirteet muuttuvat. Tällaisia muutoksia voi tapahtua sulautumisten, jakautumisten, laitosten kasvun jne. seurauksena. Jotkin tiedonantajat saattavat jopa vaihtaa ositetta. Kuten tapauksissa 2 ja 3 on todettu lähtijöiden osalta, otosta mukautetaan otantateoriasta johdetun tilastollisen menetelmän avulla. Uudet valintatodennäköisyydet ja siten myös painoarvot määritetään.

27. Jotta rahalaitosten korkotilastot talletusten ja lainojen kantatietojen sekä niitä koskevan uuden liiketoiminnan kesken olisivat johdonmukaisia, kansalliset keskuspankit, jotka päättävät käyttää otosta, käyttävät samoja tiedonantajia molempien tilastojen keräämiseen. Kansalliset keskuspankit voivat myös käyttää otosta osalle korkotilastoja ja kokonaisotantaa muille korkotilastoille. Kansalliset keskuspankit eivät kuitenkaan saa käyttää kahta eri otosta.

28. Kansallisten keskuspankkien ei tarvitse kattaa otoksessa kaikkia kotimaassa käytettävissä olevia tuotteita. Ne eivät kuitenkaan saa jättää kokonaista instrumenttiluokkaa tilastojen ulkopuolelle sillä perusteella, että niitä koskevat määrät ovat hyvin pieniä. Jos jotakin instrumenttiluokkaa tarjoaa vain yksi laitos, kyseisen laitoksen on siis oltava edustettuna otoksessa. Jos jotakin instrumenttiluokkaa ei ollut olemassa rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa siinä vaiheessa, kun otos alun perin poimittiin, mutta yksi laitos on ottanut sen myöhemmin käyttöön, kyseinen laitos valitaan otokseen seuraavan edustavuutta koskevan tarkastuksen yhteydessä. Jos luodaan uusi tuote, otoksessa olevat laitokset ottavat sen mukaan seuraavaan tiedonantoon, koska kaikkien tiedonantajien edellytetään antavan ilmoituksen kaikista tuotteistaan.

1. Korkolaji, jonka tiedonantajat laskevat kaikille talletus- ja lainainstrumenteille uuden liiketoiminnan ja kantatietojen osalta, on vuositasoinen sovittu korko (AAR). Sillä tarkoitetaan korkoa, jonka maksamisesta talletukselle tai lainalle on erikseen sovittu tiedonantajan ja kotitalouden tai yrityksen välillä, muutettuna vuositasolle ja ilmoitettuna vuotuisina prosentteina. Vuositasoinen sovittu korko kattaa kaikki talletuksista ja lainoista maksettavat korot, mutta ei muita niihin mahdollisesti liittyviä kuluja. Disagiota, jolla tarkoitetaan lainan nimellismäärän ja asiakkaan saaman määrän välistä erotusta, pidetään sopimuksen alkaessa (aika t0) maksettavana korkona, ja tästä syystä se näkyy vuositasoisessa sovitussa korossa.

2. Mikäli tiedonantajan ja kotitalouden tai yrityksen välillä sovittu koronmaksu pääomitetaan säännöllisin väliajoin vuoden aikana, esimerkiksi kuukausittain tai neljännesvuosittain eikä vuosittain, sovittu korko muutetaan vuositasolle seuraavan laskukaavan avulla, jotta saadaan vuositasoinen sovittu korko:

x = 1 + r ag n n – 1

jossa:

3. Kansallinen keskuspankki voi lisäksi edellyttää tiedonantajien ilmoittavan kaikkien tai joidenkin uusien talletusten ja lainojen sekä niiden kantatietojen osalta suppeasti määritellyn efektiivisen koron (NDER) vuositasoisen sovitun koron sijasta. Suppeasti määritelty efektiivinen korko on vuositasolla ilmoitettu korko, joka on sama kuin tiedonantajien ja kotitalouden tai yrityksen sopimien kaikkien muiden tulevien tai olemassa olevien sitoumusten (talletukset, lainat, lyhennykset, koronmaksu) kuin lainaan liittyvien muiden kulujen tämänhetkinen arvo. Suppeasti määritelty efektiivinen korko on sama kuin todellisen vuosikoron (APRC) korko-osuus, sellaisena kuin se on määritelty kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan i kohdassa ( 8 ). Ainoa ero suppeasti määritellyn efektiivisen koron ja vuositasoisen sovitun koron välillä on menetelmä, jota käytetään korkomaksujen muuttamiseen vuositasolle. Suppeasti määritellyssä efektiivisessä korossa käytetään peräkkäistä likiarvoa, joten sitä voidaan soveltaa kaikentyyppisiin talletuksiin tai lainoihin, kun taas vuositasoisessa sovitussa korossa käytetään 2 kohdassa määritettyä laskutapaa, joten sitä voidaan soveltaa vain sellaisiin talletuksiin ja lainoihin, joissa koronmaksu pääomitetaan säännöllisesti. Kaikki muut edellytykset ovat täysin samat, mikä merkitsee sitä, että tässä liitteessä jäljempänä olevat viittaukset vuositasoiseen sovittuun korkoon koskevat myös suppeasti määriteltyä efektiivistä korkoa.

4. Vuositasoisen sovitun koron piiriin kuuluvat korkomaksut kuvaavat sitä, mitä tiedonantaja maksaa talletuksista ja mitä se saa lainoista. Mikäli yhden osapuolen maksama määrä ja toisen osapuolen saama määrä poikkeavat toisistaan, tiedonantajan maksama tai saama määrä ratkaisee sen, mikä korkomaksu ilmoitetaan rahalaitosten korkotilastoja varten.

5. Tämän periaatteen mukaisesti korot kirjataan bruttomääräisinä ennen veroja, koska korot ennen veroja kuvaavat sitä, mitä tiedonantajat maksavat talletuksista ja saavat lainoista.

6. Kolmansien osapuolten kotitalouksille tai yrityksille myöntämiä tukia ei myöskään oteta huomioon määriteltäessä korkomaksua, koska tiedonantaja ei maksa tukia eikä vastaanota niitä.

7. Rahalaitosten korkotilastoihin otetaan mukaan edulliset korot, joita tiedonantajat soveltavat työntekijöihinsä.

8. Mikäli lainsäädäntöön perustuvat järjestelyt, kuten koroille säädetyt enimmäismäärät tai kielto maksaa tuottoa yön yli talletuksille, vaikuttavat korkomaksuihin, tämä näkyy rahalaitosten korkotilastoissa. Lainsäädäntöön perustuvien järjestelyjen muuttaminen, esimerkiksi hallinnollisesti säänneltyjen korkojen tai korkojen enimmäismäärän muuttaminen, näkyy rahalaitosten korkotilastoissa koron muutoksena.

9. Vuositasoisen sovitun koron lisäksi tiedonantajat ilmoittavat uuden liiketoiminnan osalta uusista kulutusluotoista ja kotitalouksille myönnetyistä asuntolainoista todellisen vuosikoron, eli

10. Todellinen vuosikorko kattaa ”kaikki luotosta aiheutuvat kustannukset”, sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan g kohdassa. Nämä kustannukset sisältävät koron ja muut (lainoihin liittyvät) kulut, kuten selvityskulut, hallintokulut, asiakirjojen valmistelukulut, vakuuskulut, luotolle otetun vakuutuksen kulut jne.

11. Muiden kulujen koostumus saattaa vaihdella eri maissa, koska direktiivissä 2008/48/EY säädettyjä määritelmiä sovelletaan eri tavoin ja koska kansalliset rahoitusjärjestelmät ja luottojen vakuusmenettelyt eroavat toisistaan.

12. Tiedonantajat soveltavat standardiarvona 365 päivän pituista vuotta laskiessaan vuositasoista sovittua korkoa, eli karkauspäiviä ei oteta huomioon.

13. Tiedonantajat toimittavat rahalaitosten korkotilastot kantatietojen ja uuden liiketoiminnan osalta.

14.  ►C1  Kantatiedoilla  ◄ tarkoitetaan kotitalouksien ja yritysten tiedonantajarahalaitokseen tekemien talletusten yhteenlaskettua kantaa ja tiedonantajarahalaitoksen kotitalouksille ja yrityksille myöntämien lainojen yhteenlaskettua kantaa.

15. Kantatietojen korko heijastaa painotettua keskikorkoa, jota sovelletaan talletus- ja lainakantaan kussakin instrumenttiluokassa 26 kohdassa tarkoitettuna tarkasteluajankohtana. Painotettu keskikorko on summa, joka saadaan kertomalla vuositasoinen sovittu korko vastaavilla kantatiedoilla ja jakamalla summa yhteenlasketuilla kantatiedoilla. Se kattaa kaikki voimassa olevat sopimukset, jotka on tehty milloin tahansa ennen viitepäivää.

16. Ongelmaluottoja ei sisällytetä painotettuihin keskikorkoihin. Ongelmaluotot määritellään rahalaitossektorin taseesta 19 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) (uudelleen laadittu toisinto) ( 10 ) liitteen II mukaisesti. Niiden lainojen kokonaismäärää, jotka on luokiteltu osittain tai kokonaan ongelmaluotoiksi, ei sisällytetä korkotilastoihin. Lainoja, jotka on otettu lainojen uudelleenjärjestelyä varten ja joissa korko on markkinaehtoisia korkoja alhaisempi (lainat ongelmiin joutuneiden velallisten velkojen uudelleenjärjestelyä varten), ei myöskään sisällytetä korkotilastoihin.

17. Jäljempänä 42–45 ja 51 kohdassa määriteltyjen yön yli talletusten, irtisanomisehtoisten talletusten, (pidennettyjen ja maksuaikaa sisältävien) luottokorttiluottojen (joista käytetään myös nimitystä ”luottokorttivelka”) sekä valmiusluottolimiittien ja sekkiluottojen osalta uuden liiketoiminnan käsite ulottuu koko kantaan. Siten velka- tai hyvityssaldoa, eli kantaa 29 kohdassa määriteltynä tarkasteluajankohtana, käytetään kuvaamaan yön yli talletuksiin, irtisanomisehtoisiin talletuksiin, luottokorttiluottoihin sekä valmiusluottolimiitteihin ja sekkiluottoihin liittyvää uutta liiketoimintaa.

18. Yön yli talletuksille, irtisanomisehtoisille talletuksille, luottokorttiluotoille sekä valmiusluottolimiiteille ja sekkiluotoille maksettavat korot heijastavat painotettua keskikorkoa, jota sovelletaan näiden tilien kantoihin 29 kohdassa määriteltynä tarkasteluajankohtana. Ne kattavat nykyiset tase-erät kaikkien voimassa olevien, milloin tahansa ennen viitepäivää tehtyjen sopimusten osalta.

19. Jotta voitaisiin laskea rahalaitosten soveltamat korot tileille, jotka niiden saldosta riippuen voivat olla joko talletuksia tai lainoja, tiedonantajat erottelevat toisistaan ajanjaksot, joiden aikana niillä on ollut hyvityssaldo, ja ajanjaksot, joiden aikana niillä on ollut velkasaldo. Tiedonantajat ilmoittavat yön yli talletuksissa ne painotetut keskikorot, jotka liittyvät hyvityssaldoihin, ja sekkiluotoissa ne painotetut keskikorot, jotka liittyvät velkasaldoihin. Ne eivät ilmoita painotettuja keskikorkoja, jossa yhdistettäisiin (alhaiset) yön yli talletusten korot ja (korkeat) sekkiluotoista perittävät korot.

20. Seuraavat 21–25 kohdat koskevat määräaikaistalletuksia, takaisinostosopimuksia (repot) ja kaikkia muita luottoja kuin 42–45 ja 51 kohdassa määriteltyjä valmiusluottolimiittejä, sekkiluottoja ja luottokorttiluottoja.

21.  Uudella liiketoiminnalla tarkoitetaan mitä tahansa kotitalouden tai yrityksen ja tiedonantajan välillä tehtyä uutta sopimusta. Uusia sopimuksia ovat

Voimassa olevien talletus- ja lainasopimusten automaattista pidentämistä eli sopimuksen pidentämistä ilman kotitalouden tai yrityksen aktiivista puuttumista asiaan ja ilman sopimusehtoja, korko mukaan lukien, koskevia uusia neuvotteluja ei pidetä uutena liiketoimintana.

22. Uuden liiketoiminnan korko heijastaa painotettua keskikorkoa, jota sovelletaan kotitalouksien tai yritysten ja tiedonantajan välillä 32 kohdassa määritellyn tarkasteluajanjakson aikana tehtyjen uusien sopimusten mukaisiin talletuksiin ja lainoihin asianomaisessa instrumenttiluokassa.

23. Vaihtuvien korkojen muutokset, joissa tiedonantaja automaattisesti korjaa korkoa, eivät ole uusia sopimuksia, eikä niitä näin ollen pidetä uutena liiketoimintana. Voimassa olevien sopimusten osalta näitä vaihtuvien korkojen muutoksia ei siten lueta uuden liiketoiminnan korkoihin vaan yksinomaan kantatietojen keskikorkoihin.

24. Muutos, joka tehdään kiinteistä koroista vaihtuviin korkoihin tai päinvastoin (ajankohtana t1) sopimuksen voimassaoloaikana ja josta on sovittu sopimuksen alkaessa (ajankohtana t0), ei ole uusi sopimus vaan osa ajankohtana t0 sovittuja lainaehtoja. Näin ollen sitä ei pidetä uutena liiketoimintana.

25. Kotitalouden tai yrityksen oletetaan yleensä nostavan muun lainan kuin valmiusluottolimiitin tai sekkiluoton kokonaisuudessaan sopimuksen alkamisajankohtana. Kotitalous tai yritys voi kuitenkin nostaa lainaa erissä ajankohtina t1, t2, t3, jne. sen sijaan että se nostaisi koko määrän sopimuksen alkaessa (ajankohtana t0). Sillä, että laina nostetaan erissä, ei ole merkitystä rahalaitosten korkotilastojen kannalta. Kotitalouden tai yrityksen ja tiedonantajan välillä ajankohtana t0 tehty sopimus, joka sisältää koron ja lainan koko määrän, sisällytetään rahalaitosten uutta liiketoimintaa koskeviin korkotilastoihin.

26. Kansalliset keskuspankit päättävät siitä, laaditaanko kantatietojen korot eli lisäliitteessä 1 kuvattuja indikaattoreita 1–14 koskevat rahalaitosten korot kansallisella tasolla ajanjakson lopun havaintojen poikkileikkauksena vai ajanjakson keskiarvoihin perustuvina implisiittisinä korkoina. Tarkasteluajanjaksona on yksi kuukausi.

27. Kantatietojen korot kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena lasketaan talletusten ja lainojen kantaan kuukauden viimeisen päivän tiettynä ajankohtana sovellettavien korkojen painotettujen keskiarvojen mukaan. Kyseisenä ajankohtana tiedonantaja kerää kustakin instrumenttiluokasta kotitalouksien ja yritysten talletusten ja lainojen kantatiedot ja niihin sovellettavat korot sekä laskee painotetun keskikoron jokaiselle instrumenttiluokalle. Toisin kuin kuukauden keskiarvoissa, kantatietoja koskevat rahalaitosten korot, jotka lasketaan kuukauden lopun havaintojen perusteella, kattavat vain ne sopimukset, jotka ovat vielä voimassa tietoja kerättäessä.

28. Kantatietojen korot, jotka määritellään kuukauden keskiarvoihin liittyvinä implisiittisinä korkoina, lasketaan osamäärinä, joissa osoittajana on tarkasteltavan kuukauden aikana talletuksille maksetuista ja lainoista saatavista koroista kertynyt määrä ja nimittäjänä kuukauden keskimääräinen kanta. Tarkasteltavan kuukauden lopussa tiedonantaja ilmoittaa kunkin instrumenttiluokan osalta kuukauden aikana maksettavaksi tai saatavaksi kertyneiden korkojen määrän sekä talletusten ja lainojen keskimääräisen kannan kyseisen kuukauden aikana. Toisin kuin kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena laadittavissa tilastoissa, kuukauden keskiarvoina laskettavat kantatietojen korot sisältävät myös sellaiset sopimukset, jotka olivat voimassa jonakin ajankohtana kuukauden aikana mutta jotka eivät ole voimassa enää kuukauden päättyessä. Talletusten ja lainojen keskimääräinen kanta tarkasteltavan kuukauden aikana pyritään laskemaan kuukauden päivittäisten kantojen keskiarvona. Vähimmäisvaatimuksena kuukausittaiset keskikannat johdetaan päivittäisistä saldoista volatiilien instrumenttiluokkien eli ainakin yön yli talletusten, irtisanomisehtoisten talletusten, pidennettyjen luottokorttiluottojen sekä valmiusluottolimiittien ja sekkiluottojen osalta. Kaikkien muiden instrumenttiluokkien osalta kuukauden keskikanta johdetaan viikoittain tai useammin lasketuista saldoista. Enintään kahden vuoden siirtymäajan aikana lainoista, joiden maturiteetti on yli viisi vuotta, hyväksytään kuukauden lopun tilanne.

29. Kansalliset keskuspankit päättävät siitä, lasketaanko yön yli talletuksia, irtisanomisehtoisia talletuksia, pidennettyjä luottokorttiluottoja sekä valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja eli lisäliitteessä 2 kuvattuja indikaattoreita 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 koskevat rahalaitosten soveltamat korot kansallisella tasolla ajanjakson lopun havaintojen poikkileikkauksena vai ajanjakson keskiarvoihin liittyvinä implisiittisinä korkoina. Tarkasteluajanjaksona on yksi kuukausi.

30. Yön yli talletuksille, irtisanomisehtoisille talletuksille, pidennetyille luottokorttiluotoille sekä valmiusluottolimiiteille ja sekkiluotolle maksettavat korot lasketaan, vastaavasti kuin lisäliitteeseen 1 sisältyvien kantatietojen korot, jommallakummalla seuraavista tavoista:

31. Niiden tilien osalta, jotka voivat saldosta riippuen olla joko talletuksia tai lainoja, tarkastellaan ainoastaan kuukauden viimeisen päivän saldoa tiettynä ajankohtana ratkaistaessa se, onko kyseinen tili kyseisenä kuukautena yön yli talletus vai sekkiluotto, jos rahalaitosten soveltamat korot lasketaan kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena. Mikäli rahalaitosten soveltamat korot lasketaan kuukauden keskiarvoihin liittyvinä implisiittinä korkoina, arvioidaan päivittäin, onko tili talletus vai laina. Tämän jälkeen lasketaan päiväkohtaisten hyvityssaldojen ja päiväkohtaisten velkasaldojen keskiarvot, joiden perusteella saadaan kuukauden keskikanta implisiittisen koron nimittäjää varten. Lisäksi osoittajan virtatiedoissa eritellään talletuksille suoritettavat korkomaksut ja lainoista saatavat korkotulot. Tiedonantajat eivät ilmoita painotettuja keskikorkoja, joissa yhdistettäisiin (alhaiset) yön yli talletusten korot ja (korkeat) sekkiluotoista perittävät korot.

32. Muuhun uuteen liiketoimintaan kuin yön yli talletuksiin, irtisanomisehtoisiin talletuksiin, pidennettyihin luottokorttiluottoihin sekä valmiusluottolimiitteihin ja sekkiluottoihin, eli kaikkiin lisäliitteessä 2 kuvattuihin indikaattoreihin paitsi indikaattoreihin 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 sovellettavat korot lasketaan ajanjakson keskiarvoina. Ajanjakso kattaa yhden (kokonaisen) kuukauden.

33. Tiedonantajat laskevat kunkin instrumenttiluokan osalta uuteen liiketoimintaan sovellettavan koron painotettuna keskiarvona kaikista uuden liiketoiminnan koroista tietyssä instrumenttiluokassa tarkasteltavan kuukauden aikana. Nämä kuukauden keskiarvoon viittaavat korot, samoin kuin tiedot painotuksista niiden määrien osalta, jotka koskevat kussakin instrumenttiluokassa ilmoitusajanjakson aikana toteutettua uutta liiketoimintaa, toimitetaan sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jossa tiedonantaja sijaitsee. Tiedonantajat ottavat huomioon koko kuukauden aikana toteutuneen uuden liiketoiminnan.

34. Tiedonantajat toimittavat rahalaitosten kantatietojen korkotilastot lisäliitteessä 1 yksilöityjen instrumenttiluokkien osalta ja uuden liiketoiminnan korkotilastot lisäliitteessä 2 yksilöityjen instrumenttiluokkien osalta. Kuten 17 kohdassa on määritelty, korot yön yli talletuksille, irtisanomisehtoisille talletuksille, valmiusluottolimiiteille sekä sekkiluotoille ja pidennetyille luottokorttiluotoille ovat uutta liiketoimintaa koskevia korkoja, ja ne sisältyvät sen vuoksi lisäliitteeseen 2. Koska yön yli talletusten, irtisanomisehtoisten talletusten, pidennettyjen luottokorttiluottojen sekä valmiusluottolimiittien ja sekkiluottojen korkojen keräämismenetelmä ja tarkasteluajankohta ovat samat kuin muiden kantatietojen indikaattoreiden, lisäliitteen 2 indikaattorit 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 on otettu myös lisäliitteeseen 1.

35. Jos kotimaiset luottolaitokset ja muut laitokset eivät lainkaan tarjoa johonkin lisäliitteissä 1 tai 2 kuvattuun instrumenttiluokkaan kuuluvia tuotteita joissain rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa oleville kotitalouksille ja yrityksille, kyseinen instrumenttiluokka ei ole käytössä kansallisella tasolla eikä sitä näin ollen oteta huomioon. Tiedot ilmoitetaan, mikäli kyseessä oleviin tuotteisiin perustuvaa liiketoimintaa on jonkin verran, vaikka se olisi vähäistäkin.

36. Kussakin lisäliitteissä 1 ja 2 yksilöidyssä instrumenttiluokassa, jota sovelletaan kotimaisten luottolaitosten ja muiden kotimaisten laitosten harjoittamassa pankkitoiminnassa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kotitalouksien ja yritysten kanssa, rahalaitosten korkotilastojen laadinnan perustana ovat kaikki korot, joita sovelletaan to kaikkiin kyseiseen instrumenttiluokkaan kuuluviin tuotteisiin. Tämä merkitsee sitä, että kansalliset keskuspankit eivät voi määritellä ryhmää kansallisia tuotteita kussakin instrumenttiluokassa, josta rahalaitosten korkotilastot kerätään; sen sijaan ne kattavat kaikkien sellaisten tuotteiden korot, joita kukin tiedonantaja tarjoaa. Kuten liitteessä I olevassa 28 kohdassa todetaan, kansallisten keskuspankkien ei tarvitse kattaa otoksessa kaikkia kotimaassa käytettävissä olevia tuotteita. Ne eivät kuitenkaan saa jättää kokonaista instrumenttiluokkaa tilastojen ulkopuolelle sillä perusteella, että sitä koskevat määrät ovat hyvin pieniä. Jos jotakin instrumenttiluokkaa tarjoaa vain yksi laitos, kyseisen laitoksen on siis oltava edustettuna otoksessa. Jos jotakin instrumenttiluokkaa ei ollut olemassa rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa siinä vaiheessa, kun otos alun perin poimittiin, mutta yksi laitos on ottanut instrumenttiluokkaan kuuluvan tuotteen myöhemmin käyttöön, kyseinen laitos valitaan otokseen seuraavan edustavuutta koskevan tarkistuksen yhteydessä. Jos kansallisella tasolla luodaan uusi tuote jo olemassa olevaan instrumenttiluokkaan, otoksessa olevat laitokset ottavat sen mukaan seuraavaan ilmoitukseen, koska kaikkien tiedonantajien edellytetään antavan ilmoituksen kaikista tuotteistaan.

37. Poikkeuksina periaatteesta, jonka mukaan kaikki kaikkiin tuotteisiin sovellettavat korot otetaan mukaan, ovat ongelmaluottojen ja velkojen uudelleenjärjestelyihin otettujen lainojen korot. Kuten 16 kohdassa todetaan, ongelmaluottoja ja velkojen uudelleenjärjestelyihin otettuja lainoja, joissa korko alittaa markkinakorot (ongelmiin joutuneisiin velallisiin sovellettava korko), ei oteta mukaan rahalaitosten korkotilastoihin.

38. Rahalaitosten korkotilastot kattavat tiedonantajien joukon soveltamat korot. Tietoja muista kuin euromääräisistä talletuksista ja lainoista ei edellytetä kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla. Tämä ilmenee lisäliitteistä 1 ja 2, joissa kaikki indikaattorit koskevat euromääräisiä talletuksia ja lainoja.

39. Sektorikohtaista erittelyä sovelletaan kaikkiin rahalaitosten korkotilastoissa edellytettyihin talletuksiin ja lainoihin repoja lukuun ottamatta. Lisäliitteissä 1 ja 2 erotetaan sen vuoksi toisistaan indikaattorit, jotka koskevat kotitalouksia (ml. kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) ( 11 ), ja indikaattorit, jotka koskevat yrityksiä ( 12 ). Lisäksi yksityisiä elinkeinonharjoittajia ja yhtiökumppanuuksia koskevat tiedot annetaan erikseen osana kotitalouksien tietoja, mutta vain ”muita luottoja” koskevan uuden liiketoiminnan osalta. Kansalliset keskuspankit voivat luopua vaatimuksesta yksilöidä erikseen yksityisille elinkeinonharjoittajille myönnetyt lainat, jos tällaisten lainojen osuus rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kotitalouksille myönnettyjen lainojen yhteenlasketusta kannasta on asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) mukaisesti laskettuna vähemmän kuin 5 prosenttia.

40. Lisäliitteessä 1 oleva indikaattori 5 ja lisäliitteessä 2 oleva indikaattori 11 koskevat repoja. Vaikka repoille maksettava tuotto riippuu joissakin rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa siitä, minkä sektorin hallussa repot ovat, repojen osalta ei edellytetä sektorikohtaista erittelyä kotitalouksiin ja yrityksiin kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla. Myöskään maturiteettierittelyä ei edellytetä kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla, koska repojen oletetaan olevan pääasiassa hyvin lyhytaikaisia. Repoja koskevat korot liittyvät erittelemättä molempiin sektoreihin.

41. Lisäliitteen 2 indikaattorit 5 ja 6 koskevat kotitalouksien hallussa olevia irtisanomisehtoisia talletuksia. Irtisanomisehtoisten talletusten korko ja painotus liittyvät kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla kuitenkin sekä kotitalouksien että yritysten hallussa oleviin irtisanomisehtoisiin talletuksiin, eli sektorit yhdistetään ja kohdistetaan kotitalouksiin. Sektorikohtaista erottelua ei edellytetä kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla.

42. Ellei 43–52 kohdassa jäljempänä muuta säädetä, rahalaitosten soveltamien korkojen instrumenttilajin mukaan tehtävä erittely ja instrumenttilajien määrittelyt noudattavat asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevan 2 osan mukaisia saamisten ja velkojen luokkia.

43.  Yön yli talletuksia koskevat korot eli lisäliitteen 2 indikaattorit 1 ja 7 kattavat kaikki ►C1  yön yli -talletukset ◄ riippumatta siitä, maksetaanko niille korkoa vai ei. Nollakorkoiset ►C1  yön yli -talletukset ◄ otetaan siis mukaan rahalaitosten korkotilastoihin.

44.  Valmiusluottolimiiteillä ja sekkiluotoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 12 ja 23 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa samaa kuin asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevassa 2 osassa riippumatta niiden alkuperäisestä koron kiinnitysajasta. Ylityksistä maksettavat sakkokorot, jotka sisältyvät muihin kuluihin yhtenä osatekijänä, esimerkiksi erityisinä toimitusmaksuina, eivät kuulu 1 kohdassa olevan määritelmän mukaisen vuositasoisen sovitun koron piiriin, koska tähän korkoon sisältyy yksinomaan lainojen korko. Tässä luokassa ilmoitettavia lainoja ei ilmoiteta missään muussa uuden liiketoiminnan luokassa.

45. Luottokorttiluotolla tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa samaa kuin asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevassa 2 osassa. Korkoa koskevat tiedot ilmoitetaan ainoastaan pidennettyjen luottokorttiluottojen osalta indikaattoreissa 32 ja 36. Luottokorttien maksuaikaluottojen korkoa ei ilmoiteta erikseen, sillä se on määritelmän mukaan 0 prosenttia. Luottokorttien maksuaikaluottojen kanta sisällytetään kuitenkin rahalaitosten korkotilastojen kantatietoihin yhdessä pidennettyjen luottokorttiluottojen kannan kanssa. Pidennettyjä luottokorttiluottoja ja luottokorttien maksuaikaluottoja ei ilmoiteta minkään muun uutta liiketoimintaa kuvaavan indikaattorin yhteydessä.

46.  Yrityksille myönnetyt uudet lainat (valmiusluottolimiittejä, sekkiluottoja ja luottokorttiluottoja lukuun ottamatta) eli lisäliitteen 2 indikaattorit 37–54 kattavat rahalaitosten korkotilastoissa kaikki muut lainat kuin yritysten luottokorttiluotot (maksuaikaluotot ja pidennetyt), valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot niiden määrästä riippumatta, kun taas indikaattorit 62–85 liittyvät 60 kohdassa määriteltyihin vakuudellisiin luottoihin. Kantatietoihin liittyvän lisäliitteen 1 mukaisilla lainoilla yrityksille tarkoitetaan samaa kuin asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevassa 2 osassa, ja ne kattavat valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot sekä luottokorttien maksuaikaluotot ja pidennetyt luottokorttiluotot.

47.  Kotitalouksille myönnetyillä uusilla kulutusluotoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 13–15, 30 ja 55–57 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa tavaroiden ja palvelujen hankintaa varten henkilökohtaiseen käyttöön myönnettyjä lainoja luottokorttiluottoja (maksuaikaluotot ja pidennetyt), valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja lukuun ottamatta, kun taas indikaattorit 55–57 liittyvät 60 kohdassa määriteltyihin vakuudellisiin lainoihin. Kantatietoja koskevassa lisäliitteessä I olevilla kulutusluotoilla tarkoitetaan samaa kuin asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevassa 2 osassa, ja ne kattavat valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot sekä luottokorttien maksuaikaluotot ja pidennetyt luottokorttiluotot.

48.  Kotitalouksien asuntolainat eli lisäliitteen 1 indikaattorit 6–8 ja lisäliitteen 2 indikaattorit 16–18 ja 31 voivat olla vakuudellisia tai vakuudettomia, kun indikaattorit 58–61 puolestaan viittaavat 60 kohdassa määriteltyihin vakuudellisiin lainoihin. Rahalaitosten korkotilastot kattavat kotitalouksille asunnon hankintaa varten myönnetyt lainat indikaattoreiden 16–19 ja 31 osalta erittelemättä sitä, ovatko lainat vakuudellisia vai vakuudettomia. Uusilla kotitalouksien asuntolainoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 16–19, 31 ja 58–61 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa sellaisia muita lainoja kuin valmiusluottolimiittejä, sekkiluottoja tai luottokorttiluottoja, jotka on myönnetty asumiseen liittyviä investointeja varten, mukaan lukien asuntojen rakentaminen, autotallit ja asuntojen kunnostustyöt (remontointi). Kantatietoihin liittyvän lisäliitteen 1 mukaisilla kotitalouksien asuntolainoilla tarkoitetaan samaa kuin asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevassa 2 osassa, ja ne kattavat myös valmiusluottolimiitit, sekkiluotot ja luottokorttiluotot.

49.  Kotitalouksille myönnetyillä muilla uusilla luotoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 20–22 ja 33–35 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa esimerkiksi liiketoimintaa, velkajärjestelyjä, opintoja jne. varten myönnettyjä muita lainoja kuin valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja tai luottokorttiluottoja. Kantatietoja koskevan lisäliitteen 1 mukaisilla kotitalouksille myönnetyillä muilla luotoilla tarkoitetaan samaa kuin asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevassa 2 osassa, ja ne kattavat valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot sekä luottokorttiluotot.

50. Kantatietojen korkojen osalta kulutusluotot, kotitalouksille myönnetyt asuntolainat ja kotitalouksille myönnetyt muut luotot kattavat yhdessä kaikki kotimaisten luottolaitosten ja muiden laitosten kotitalouksille myöntämät lainat, mukaan luettuina valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot sekä luottokorttiluotot (maksuaikaluotot ja pidennetyt luotot).

51. Uutta liiketoimintaa koskevien korkojen osalta pidennetyt luottokorttiluotot, valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot sekä kotitalouksille kulutusta, asunnonostoa ja muita tarkoituksia varten myönnetyt lainat kattavat kaikki kotimaisten luottolaitosten ja muiden laitosten kotitalouksille myöntämät lainat. Luottokorttien maksuaikaluottoja ei ilmoiteta erikseen rahalaitosten korkotilastoissa uuden liiketoiminnan osalta, mutta ne sisältyvät osana vastaaviin kantatietoihin.

52. Yrityksille myönnettyjen muiden lainojen eli lisäliitteen 2 indikaattoreiden 37–54 ja 62–85 osalta erotetaan toisistaan kolme suuruusluokkaa: a) ”enintään 0,25 miljoonaa euroa”; b) ”yli 0,25 miljoonaa euroa ja enintään 1 miljoonaa euroa”; ja c) ”yli 1 miljoonaa euroa”. Tällä määrällä tarkoitetaan yhtä uutena liiketoimintana pidettävää yksittäistä lainatransaktiota eikä kaikkea yrityksen ja tiedonantajan välistä liiketoimintaa.

53. Riippuen instrumenttilajista ja siitä, liittyykö rahalaitosten korko kantatietoihin vai uuteen liiketoimintaan, tiedot eritellään tilastoissa alkuperäisen maturiteetin, irtisanomisajan ja/tai alkuperäisen koron kiinnittämisen mukaan. Nämä erittelyt koskevat aikavälejä tai ajanjaksoja, esimerkiksi korko enintään kahden vuoden määräaikaistalletukselle tarkoittaa keskikorkoa kaikille talletuksille, joiden alkuperäinen maturiteetti on kahdesta päivästä kahteen vuoteen, painotettuna talletuksen koon mukaan.

54. Alkuperäisen maturiteetin ja irtisanomisajan mukaan tehtävä erittely on asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevan 2 osan määritelmien mukainen. Alkuperäisen maturiteetin mukaan tehtävää erittelyä sovelletaan kaikkiin kantatietoja koskeviin talletuskorkoihin repoja lukuun ottamatta sekä kaikkiin kantatietoja koskeviin lainakorkoihin lisäliitteen 1 mukaisesti. Alkuperäisen maturiteetin mukaan tehtävää erittelyä sovelletaan myös määräaikaistalletuksia koskevaan uuteen liiketoimintaan ja irtisanomisajan mukaan tehtävää erittelyä irtisanomisehtoisiin talletuksiin lisäliitteen 2 mukaisesti. Erilliset tiedot yrityksille myönnetyistä lainoista, joiden alkuperäinen koron kiinnitysaika on enintään yksi vuosi ja joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden, ilmoitetaan kunkin edellä 52 kohdassa mainitun suuruusluokan osalta lisäliitteen 2 mukaisesti.

55. Lisäliitteen 2 mukaiset uutta liiketoimintaa koskevat lainakorot eritellään sopimukseen sisältyvän alkuperäisen koron kiinnitysajan mukaan. Alkuperäisellä koron kiinnitysajalla tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa sopimuksen alkaessa ennalta sovittua ajanjaksoa, jonka aikana koron määrä ei muutu. Alkuperäinen koron kiinnitysaika saattaa olla lyhyempi tai sama kuin lainan alkuperäinen maturiteetti. Korkoa pidetään muuttumattomana vain, mikäli sen suuruus määritetään täsmällisesti, esimerkiksi 10 prosentiksi, tai erona viitekorkoon tiettynä kiinteänä ajankohtana, esimerkiksi 6 kuukauden Euriboriksi lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä tiettynä päivänä ja ajankohtana. Mikäli sopimuksen alkaessa kotitalouden tai yrityksen ja tiedonantajan kesken sovitaan tietyksi ajanjaksoksi menettelystä, jolla lainakorko lasketaan, esimerkiksi 6 kuukauden Euribor plus 2 prosenttiyksikköä kolmen vuoden ajaksi, tätä ei pidetä alkuperäisenä koron kiinnittämisenä, koska koron määrä saattaa vaihdella kolmen vuoden aikana. Uutta antolainaustoimintaa koskevat rahalaitosten korkotilastot sisältävät vain koron, josta on sovittu alkuperäiseksi koron kiinnitysajaksi sopimuksen alkaessa tai lainaa koskevien uusien neuvottelujen jälkeen. Mikäli korko tämän alkuperäisen kiinnitysajan jälkeen automaattisesti muuttuu vaihtuvaksi koroksi, sitä ei sisällytetä uutta liiketoimintaa koskeviin korkoihin vaan yksinomaan olemassa olevaa liiketoimintaa koskeviin korkoihin.

56. Kotitalouksille myönnettyjen lainojen osalta erotetaan seuraavat alkuperäiset koron kiinnitysajat:

Kotitalouksien kulutusluotot ja muut luotot:

Kotitalouksien asuntolainat:

57. Yrityksille luokissa ”enintään 0,25 miljoonaa euroa”, ”yli 0,25 miljoonaa euroa ja enintään 1 miljoonaa euroa” sekä ”yli 1 miljoonaa euroa” myönnettyjen lainojen osalta erotetaan toisistaan seuraavat alkuperäiset koron kiinnitysajat:

58. Vaihtuva korko määritellään rahalaitosten korkotilastoissa koroksi, jota tarkistetaan jatkuvasti (eli päivittäin) tai rahalaitoksen harkinnan mukaan.

59. Kotitalouksille ja yrityksille myönnetyt lainat, joissa on vakuus ja/tai takaus, ilmoitetaan lisäksi erikseen rahalaitosten korkotilastojen kaikkien uuden liiketoiminnan luokkien osalta, lukuun ottamatta luottokorttiluottoja, valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja sekä muihin tarkoituksiin myönnettyjä luottoja.

60. Rahalaitosten korkotilastoissa lainojen erittely vakuuden/takausten mukaan sisältää sellaisten uuteen liiketoimintaan kuuluvien lainojen yhteenlasketun määrän, joiden vakuutena käytetään luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY ( 13 ) 4 artiklan 31 kohdassa sekä liitteessä VIII olevan 1 osan 6–25 kohdassa olevan määritelmän mukaista ”vastikkeellista luottosuojaa” ja/tai joiden takauksena käytetään direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 32 kohdassa sekä liitteessä VIII olevan 1 osan 26–29 kohdassa olevan määritelmän mukaista ”takauksen luonteista luottosuojaa” siten, että vakuuden ja/tai takauksen arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin lainan kokonaismäärä. Jos rahalaitos soveltaa valvontatarkoituksiin järjestelmää, joka poikkeaa direktiivissä 2006/48/EY määritellystä standardimenetelmästä, rahalaitos voi myös soveltaa samaa menettelyä ilmoittaessaan tietoja tähän erittelyyn kuuluvista lainoista.

61. Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia tiedonantovaatimuksista yrityksille myönnettyihin, vakuudella/takauksella suojattuihin lainoihin sovellettavan koron sekä niihin liittyvän liiketoiminnan määrän osalta (indikaattorit 62–85), jos vastaavan erän (indikaattorit 37–54) kansallinen aggregoitu, kaikki lainat kattava liiketoiminnan määrä edustaa alle kymmentä prosenttia kansallisesta aggregoidusta liiketoiminnan määrästä, kun lasketaan yhteen kaikki lainat samassa kokoluokassa, ja euroalueen tasolla alle kahta prosenttia liiketoiminnan määrästä samassa kokoluokassa ja alkuperäisen koron kiinnittämisen luokassa. Jos poikkeuksia myönnetään, nämä kynnysarvot on tarkistettava vuosittain.

62. Jotta voitaisiin laskea kaikkia rahaliittoon osallistuvia jäsenvaltioita koskevat aggregaatit kunkin lisäliitteissä 1 ja 2 esitetyn instrumenttiluokan osalta, sovelletaan kolmea aggregointitasoa.

63. Aggregoinnin ensimmäisen vaiheen toteuttavat tiedonantajat 64–69 kohdassa määritetyllä tavalla. Kansallinen keskuspankki voi kuitenkin pyytää tiedonantajia toimittamaan tiedot yksittäisten talletusten ja lainojen tasolla. Tiedot toimitetaan sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jossa tiedonantaja sijaitsee.

64. Jos kantatietoja koskevat korot eli lisäliitteen 1 indikaattorit 1–14 on laadittu kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena, tiedonantajat toimittavat kustakin instrumenttiluokasta painotetun keskikoron kuukauden viimeiseltä päivältä.

65. Jos kantatietoja, koskevat korot eli lisäliitteen 1 indikaattorit 1–14 on laadittu kuukauden implisiittisinä keskikorkoina, tiedonantajat toimittavat kunkin instrumenttiluokan osalta tiedot kyseisen kuukauden aikana kertyneistä maksetuista tai saaduista koroista sekä talletusten ja lainojen keskimääräisestä kannasta saman kuukauden aikana.

66. Jos yön yli talletuksia, irtisanomisehtoisia talletuksia, pidennettyjä luottokorttiluottoja sekä valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja koskevat korot eli lisäliitteen 2 indikaattorit 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 on laadittu kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena, tiedonantajat toimittavat kustakin instrumenttiluokasta painotetun keskikoron kuukauden viimeiseltä päivältä.

67. Jos yön yli talletuksia, irtisanomisehtoisia talletuksia, pidennettyjä luottokorttiluottoja sekä valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja koskevat korot eli lisäliitteen 2 indikaattorit 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 on laadittu kuukauden implisiittisinä keskikorkoina, tiedonantajat toimittavat kunkin instrumenttiluokan osalta tiedot kyseisen kuukauden aikana kertyneistä maksetuista tai saaduista koroista sekä talletusten ja lainojen keskimääräisestä kannasta saman kuukauden aikana.

68. Tiedonantajat toimittavat kustakin uutta liiketoimintaa koskevasta instrumenttiluokasta eli lisäliitteen 2 indikaattoreista 2–4, 8–11, 13–22, 30–31, 33–35 ja 37–85 painotetun keskikoron. Lisäksi tiedonantajat ilmoittavat kunkin lisäliitteen 2 indikaattorin 2–4, 8–11, 13–22 ja 33–35 ja 37–85 osalta kussakin instrumenttiluokassa tarkasteltavan kuukauden aikana toteutuneen uuden liiketoiminnan määrän.

69. Luottolaitoksia ja muita laitoksia, joille kansallinen keskuspankki on antanut luvan ilmoittaa rahalaitosten korkotilastot yhdessä ryhmänä, pidetään yhtenä tiedonantajana, ja niiden on annettava 64–66 kohdassa mainitut tiedot koko ryhmän osalta. Lisäksi nämä tiedonantajat ilmoittavat joka vuosi kunkin instrumenttiluokan osalta ryhmään kuuluvien tiedonantajalaitosten lukumäärän ja korkojen varianssin näiden laitosten välillä. Ryhmään kuuluvien tiedonantajien lukumäärä ja varianssi koskevat lokakuun tilannetta ja ne ilmoitetaan lokakuun tietojen yhteydessä.

70. Aggregoinnin toisen vaiheen toteuttavat kansalliset keskuspankit. Ne aggregoivat korot ja niihin liittyvän liiketoiminnan määrät kaikilta kansallisilta tiedonantajilta kansalliseksi keskikoroksi kunkin instrumenttiluokan osalta. Tiedot ilmoitetaan EKP:lle.

71. Kansalliset keskuspankit ilmoittavat kustakin kantatietojen instrumenttiluokasta eli lisäliitteen 1 indikaattoreista 1–14 kansallisen painotetun keskikoron.

72. Kansalliset keskuspankit ilmoittavat kunkin uuden liiketoiminnan instrumenttiluokan eli lisäliitteen 2 indikaattoreiden 1–23 ja 30–85 osalta kansallisen painotetun keskikoron. Lisäksi kansalliset keskuspankit ilmoittavat kunkin lisäliitteen 2 indikaattorin 2–4 ja 8–23, 33–35 ja 37–85 osalta kussakin instrumenttiluokassa tarkasteltavan kuukauden aikana toteutuneen uuden liiketoiminnan määrän. Nämä uuden liiketoiminnan määrät koskevat koko populaatiota eli koko potentiaalisten tiedonantajien joukkoa. Näin ollen silloin, kun tiedonantajien valinnassa käytetään otantamenettelyä, kansallisella tasolla käytetään korotuskertoimia koko populaation laskemiseksi ( 14 ). Korotuskertoimet ovat valintatodennäköisyyksien πi käänteislukuja, eli 1/πi. Uuden liiketoiminnan estimoitu määrä koko populaation osalta (Ŷ), lasketaan siten seuraavan laskukaavan mukaan:

jossa:

73. Kansalliset keskuspankit toimittavat EKP:lle rahalaitosten soveltamat korot kantatietojen ja uuden liiketoiminnan osalta neljän desimaalin tarkkuudella. Tämä ei vaikuta kansallisten keskuspankkien päätöksiin siitä, miten yksityiskohtaisia tietoja ne haluavat kerätä. Tiedot julkaistaan vain kahden desimaalin tarkkuudella.

74. Kansalliset keskuspankit ilmoittavat kirjallisesti kaikista rahalaitosten korkotilastoihin vaikuttavista lainsäädäntöön perustuvista järjestelyistä (tai niiden muutoksista) kansallisten tietojen yhteydessä toimitettavissa menettelytapoja koskevissa huomautuksissa.

75. Kansalliset keskuspankit, jotka päättävät käyttää tiedonantajien valinnassa otantamenettelyä, toimittavat otantavirhettä koskevan arvion ensimmäisen otoksen osalta. Uusi arvio toimitetaan jokaisen otoksen ylläpidon yhteydessä.

76. EKP toteuttaa kunkin rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion instrumenttiluokkia koskevan aggregoinnin viimeisen vaiheen kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolle.

77. Jäljempänä 78–86 kohdassa yksilöityjen tuotteiden käsittelyä koskevia sääntöjä sovelletaan vastaavasti ominaisuuksiltaan samanlaisiin tuotteisiin.

78.  Porrastetusti nousevakorkoinen (laskevakorkoinen) talletus tai luotto ►C1  on ◄ talletus tai luotto, jolle on sovittu kiinteä maturiteetti ja johon sovelletaan korkoa, joka nousee (laskee) vuodesta toiseen ennalta vahvistetun prosenttiyksikkömäärän verran. Porrastetusti nousevakorkoiset (laskevakorkoiset) talletukset ja luotot ovat instrumentteja, joiden korot on kiinnitetty koko maturiteetin ajaksi. Talletuksen tai luoton koko maturiteetin ajan sovellettavasta korosta ja muista ehdoista sovitaan etukäteen ajankohtana t0, kun sopimus allekirjoitetaan. Esimerkkinä porrastetusti nousevakorkoisesta talletuksesta on talletus, jonka maturiteetti on neljä vuotta ja josta maksetaan ensimmäisenä vuonna 5 prosentin, toisena vuonna 7 prosentin, kolmantena vuonna 9 prosentin ja neljäntenä vuonna 13 prosentin korkoa. Uuden liiketoiminnan, osalta vuositasoinen sovittu korko, joka otetaan ajankohtana t0 rahalaitosten korkotilastoihin, on tekijöiden ”1 + korko” geometrinen keskiarvo. Kuten 3 kohdassa on todettu, kansalliset keskuspankit voivat vaatia tiedonantajia ilmoittamaan suppeasti määritellyn efektiivisen koron tällaisten tuotteiden osalta. Kantatietoja koskeva vuositasoinen sovittu korko, joka otetaan tilastoihin ajankohdasta t0 ajankohtaan t3, on korko, jota tiedonantaja soveltaa sillä hetkellä, kun rahalaitoksen korko lasketaan; esimerkiksi kun kyseessä on neljän vuoden määräaikaistalletus, korko on 5 prosenttia ajankohtana t0, 7 prosenttia ajankohtana t1, 9 prosenttia ajankohtana t3 ja 13 prosenttia ajankohtana t3.

79. Lainoilla, jotka on nostettu osana luottolimiittiä, tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa samaa kuin asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) mukaisessa määritelmässä, ja ne luokitellaan samalla tavoin. Uuden liiketoiminnan käsite kattaa ainoastaan kantatiedot, eli määrät, jotka on nostettu mutta joita ei ole vielä maksettu takaisin, ja vain nämä tiedot näkyvät rahalaitosten korkotilastoissa 17 kohdan mukaisesti. Määriä, jotka ovat käytettävissä luottolimiitin perusteella, mutta joita ei ole vielä nostettu tai jotka on jo maksettu takaisin, ei oteta huomioon uutena liiketoimintana eikä kantatietoina.

80. ”Kattosopimuksen” nojalla asiakas voi nostaa lainoja useamman tyyppisiltä lainatileiltä tiettyyn, kaikki lainatilit kattavaan enimmäismäärään asti. Tällaisen kattosopimuksen tekemisajankohtana ei täsmennetä lainan tyyppiä ja/tai lainan nostopäivää ja/tai lainan korkoa, vaan voidaan sopia erilaisista vaihtoehdoista. Tällaisia kattosopimuksia ei oteta rahalaitosten korkotilastoihin. Kuitenkin heti kun kattosopimuksen perusteella sovittu laina on nostettu, se otetaan huomioon rahalaitosten korkotilastojen vastaavassa erässä sekä uutena liiketoimintana että kantatietoina.

81. Rahalaitoksissa voi olla säästötalletuksia, joista maksetaan perustana olevaa korkoa lisättynä uskollisuus- ja/tai kasvupalkkiolla.Talletusta tehtäessä ei ole varmaa, maksetaanko palkkio vai ei. Sen maksaminen riippuu kotitalouden tai yrityksen tulevasta säästämiskäyttäytymisestä, jota ei vielä tiedetä. Yleensä tällaisia uskollisuus- tai kasvupalkkioita ei sisällytetä uutta liiketoimintaa koskevaan vuositasoiseen sovittuun korkoon. Kantatietojen vuositasoiseen sovittuun korkoon sisällytetään aina korot, joita tiedonantaja soveltaa rahalaitosten korkojen laskemishetkellä. Tällainen tiedonantajan mahdollisesti maksama uskollisuus- tai kasvupalkkio näkyy siten kantatietoja koskevissa tilastoissa.

82. Kotitalouksille tai yrityksille saatetaan tarjota luottoa niihin liittyvien johdannaissopimusten eli korkoswapien/korkokaton/korkopohjan jne. kanssa. Yleensä tällaisia liitännäisiä johdannaissopimuksia ei sisällytetä uutta liiketoimintaa koskevaan vuositasoiseen sovellettuun korkoon. Kantatietoja koskeva vuositasoinen sovittu korko kattaa aina korot, joita tiedonantaja soveltaa rahalaitosten korkojen laskemishetkellä. Näin ollen siinä tapauksessa, että tällainen liitännäinen johdannaissopimus tehdään ja tiedonantaja mukauttaa kotitaloudelta tai yritykseltä perittävää korkoa, tämä näkyy kantatietoja koskevissa tilastoissa.

83. Talletuksia saatetaan tarjota siten, että niihin sisältyy kaksi komponenttia: määräaikaistalletus, jossa sovelletaan kiinteää korkoa, ja siihen liittyvä johdannainen, jonka tuotto on sidottu tietyn pörssi-indeksin tai kahdenvälisen valuuttakurssin käyttäytymiseen ja johon sovelletaan 0 prosentin taattua vähimmäistuottoa. Molempien komponenttien maturiteetit voivat olla samat tai eripituiset. Uutta liiketoimintaa koskeva vuositasoinen sovittu korko kattaa määräaikaistalletuksen koron, koska se kuvaa tallettajan ja tiedonantajan välistä sopimusta ja on tiedossa rahaa talletettaessa. Talletuksen toisen komponentin tuotto, joka liittyy pörssi-indeksin tai kahdenvälisen valuuttakurssin käyttäytymiseen, tiedetään vasta jälkikäteen, kun talletus erääntyy, joten sitä ei voida ottaa mukaan uutta liiketoimintaa koskevaan korkoon. Näin ollen ainoastaan taattu (yleensä 0 prosentin) vähimmäistuotto otetaan mukaan. Kantatietoja koskeva vuositasoinen sovittu korko kattaa aina sen koron, jota tiedonantaja soveltaa rahalaitosten korkojen laskemishetkellä. Määräaikaistalletuksille maksettava korko sekä taattu vähimmäistuotto talletukselle, johon liittyy johdannainen, otetaan erääntymispäivään saakka mukaan tilastoihin. Ainoastaan erääntymishetkellä kantatietoja koskevat rahalaitosten korot heijastavat tiedonantajan maksamaa vuositasoista sovittua korkoa.

84. Yli kahden vuoden määräaikaistalletukset, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevassa 2 osassa, saattavat sisältää eläkesäästötilejä. Suurin osa eläkesäästötileistä voidaan sijoittaa arvopapereihin, jolloin näille tileille maksettava korko riippuu niiden pohjana olevien arvopapereiden tuotosta. Eläkesäästötilit ovat muilta osin käteisenä, ja luottolaitos tai muu laitos määrittää koron samalla tavoin kuin muiden talletusten osalta. Talletusta tehtäessä kotitalouden eläkesäästötilistä saama kokonaistuotto ei ole tiedossa, ja se saattaa olla negatiivinenkin. Lisäksi talletusta tehtäessä kotitalouden ja luottolaitoksen tai muun laitoksen välillä sovitaan korosta, jota sovelletaan ainoastaan talletukseen; korkoa ei sovelleta arvopapereihin tehtävään sijoitukseen. Näin ollen talletuksesta vain se osa, jota ei sijoiteta arvopapereihin, otetaan rahalaitosten korkotilastoihin. Uutta liiketoimintaa koskevan vuositasoisen sovitun koron osalta ilmoitetaan korko, joka on talletuksentekohetkellä sovittu kotitalouden ja tiedonantajan kesken maksettavaksi talletusosasta. Kantatietoja koskeva vuositasoinen sovittu korko on korko, jota tiedonantaja soveltaa eläkesäästötilin talletusosaan sillä hetkellä, jona rahalaitosten korko lasketaan.

85.  Asuntosäästöohjelmat ovat pitkäaikaisia säästöohjelmia, joiden tuotto voi olla matala mutta joiden perusteella kotitaloudella tai yrityksellä on tietyn säästöajanjakson jälkeen oikeus saada asuntolainaa alennetulla korolla. Asetuksen EKP/2008/32 liitteessä II olevan 2 osan mukaan nämä säästöohjelmat luokitellaan yli kahden vuoden määräaikaistalletuksiin, mikäli niitä käytetään talletuksina. Heti kun ne muuttuvat lainaksi, ne luokitellaan kotitalouksille myönnetyiksi asuntolainoiksi. Tiedonantajat ilmoittavat uutena talletustoimintana koron, josta sovitaan talletusta alun perin tehtäessä. Uuden liiketoiminnan vastaava määrä on sijoitettu rahamäärä. Talletuksen määrän kasvu ajan kuluessa kirjataan yksinomaan kantatietoihin. Kun talletus muuttuu lainaksi, uusi laina kirjataan uuteen antolainaustoimintaan. Korko on tiedonantajan tarjoama alennettu korko. Painotuksena on kotitaloudelle tai yritykselle myönnetyn lainan kokonaismäärä.

86. Asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) liitteessä II olevan 2 osan mukaan talletukset, jotka on tehty Ranskan säännellyn asuntosäästöohjelman ”plan d'épargne-logement” (PEL) mukaan, luokitellaan yli kahden vuoden määräaikaistalletuksiksi. Valtio sääntelee näihin PEL-ohjelmiin sovellettavia ehtoja ja vahvistaa koron, joka pysyy samana talletuksen koko maturiteetin ajan, eli kullakin PEL-ohjelman ”sukupolvella” on sama korko. PEL-ohjelmat pidetään voimassa vähintään neljän vuoden ajan, ja asiakkaan on talletettava PEL-ohjelmaan joka vuosi etukäteen vahvistettu vähimmäismäärä, mutta hän saa tehdä lisäsuorituksia milloin hyvänsä ohjelman voimassaoloaikana. Tiedonantajat ilmoittavat uutta PEL-ohjelmaa aloitettaessa tehtävän alkutalletuksen uutena liiketoimintana. PEL-ohjelmaan aluksi talletettava rahamäärä voi olla hyvin vähäinen, mikä merkitsee sitä, että uuden liiketoiminnan korolle annettava painotus on myös verrattain vähäinen. Tämä lähestymistapa varmistaa sen, että uuden liiketoiminnan korko heijastaa aina voimassa olevaan PEL-kantaan sovellettavia ehtoja. Uusiin PEL-sopimuksiin sovellettavan koron muutokset näkyvät uuden liiketoiminnan korossa. Kuluttajien reaktio sijoitusten muutoksena muista pitkäaikaistalletuksista olemassa oleviin PEL-sopimuksiin ei näy uuden liiketoiminnan koroissa vaan ainoastaan kantatietojen koroissa. Neljän vuoden ajanjakson päättyessä asiakas voi joko pyytää lainaa alennetulla korolla tai uusia sopimuksen. Koska PEL-sopimus uusitaan automaattisesti ilman asiakkaan eri toimenpiteitä ja koska sopimusehtoja, korko mukaan lukien, ei neuvotella uudelleen, sopimuksen uudistamista ei 21 kohdan mukaisesti ole pidettävä uutena liiketoimintana. Sopimusta uusittaessa asiakas saa tehdä lisätalletuksia, edellyttäen että avoinna oleva määrä ei ylitä määritettyä kattoa ja että sopimus ei ylitä määritettyä enimmäismaturiteettia. Mikäli katto tai enimmäismaturiteetti saavutetaan, sopimus jäädytetään. Kotitaloudella tai yrityksellä säilyy lainaoikeus ja sille maksetaan edelleen korkoa PEL-ohjelman aloitushetkellä voimassa olleiden ehtojen mukaisesti niin kauan kuin raha pysyy edelleen pankissa. Valtio myöntää tuen luottolaitoksen tai muun laitoksen tarjoaman koron lisäksi maksettavana korkona. Kuten edellä 6 kohdassa on todettu, ainoastaan luottolaitoksen tai muun laitoksen maksama korko otetaan mukaan rahalaitosten korkotilastoihin. Valtion maksamaa tukea, joka maksetaan luottolaitoksen tai muun laitoksen välityksellä mutta ei sen varoista, ei oteta mukaan tilastoihin.

a) Tiedonantajien tulee toimittaa tiedot kansallisille keskuspankeille oikea-aikaisesti ja sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisen keskuspankin asettamien määräaikojen mukaisesti, jossa tiedonantaja sijaitsee;

b) tilastotiedot tulee esittää sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisen keskuspankin asettamien teknisten raportointivaatimusten mukaista muotoa ja esitystapaa käyttäen, jossa tiedonantaja sijaitsee;

c) tiedonantajan yhteyshenkilö(t) tulee mainita; ja

d) teknisiä määrittelyjä, jotka koskevat tiedonsiirtoa sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jossa tiedonantaja sijaitsee, tulee noudattaa.

e) Tiedonantajien antamien tilastotietojen tulee olla virheettömiä, johdonmukaisia ja täydellisiä; puutteista on ilmoitettava ja niistä on annettava selvitys sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jossa tiedonantaja sijaitsee, ja tiedot on täydennettävä mahdollisimman nopeasti;

f) tiedonantajien antamissa tilastotiedoissa ei saa olla jatkuvia ja rakenteellisia aukkoja;

g) tiedonantajien tulee voida antaa lisätietoja toimittamiensa tietojen taustalla olevista muutoksista;

h) tiedonantajien tulee noudattaa sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisen keskuspankin, jossa tiedonantaja sijaitsee, määrittelemiä mittasuhteita ja desimaalitarkkuuksia toimitettavien tietojen teknistä siirtoa varten; ja

i) tiedonantajien tulee noudattaa sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisen keskuspankin, jossa tiedonantaja sijaitsee, antamia ohjeita lukujen pyöristämisestä tietojen teknistä siirtoa varten.

j) Tiedonantajien antamien tilastotietojen tulee vastata tässä asetuksessa olevia määritelmiä, sopimuksenvaraisia seikkoja, luokitteluja ja menetelmiä;

k) mikäli näistä määritelmistä, sopimuksenvaraisista seikoista, luokitteluista ja menetelmistä mahdollisesti poiketaan, tiedonantajien tulee seurata ja mitata käyttämiensä tilastointiperusteiden ja tämän asetuksen mukaisten tilastointiperusteiden tuottamia eroja;

l) tiedonantajien on kyettävä selittämään annettujen tietojen epäyhtenäisyydet edellisen ajanjakson lukuihin nähden.

m) EKP:n ja kansallisten keskuspankkien vahvistamia tarkistuksia koskevia periaatteita ja menettelyjä on noudatettava. Tavanomaisista tarkistuksista poikkeaviin tarkistuksiin on liitettävä selitykset.

a) uuden liiketoiminnan keskikorkoja kaikissa instrumenttiluokissa koskeva suurin mahdollinen satunnaisvirhe ( 15 ) ei ylitä 10:tä peruspistettä 90 prosentin luottamustasolla ( 16 ); ►C1  ja ◄

b) se kattaa vähintään 30 prosenttia kotimaisesta potentiaalisesta tiedonantajien joukosta; kun 30 prosenttia kotimaisesta potentiaalisesta tiedonantajien joukosta on enemmän kuin 100 tiedonantajaa, kansallisen otoksen vähimmäiskoko voidaan kuitenkin rajoittaa 100 tiedonantajaan; tai

c) tiedonantajat kattavat vähintään 75 prosenttia rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien kotitalouksien ja yritysten tekemistä euromääräisistä talletuksista ja vähintään 75 prosenttia niille myönnetyistä euromääräisistä lainoista.”

— vastaavan erän (indikaattorit 37–54) kansallinen aggregoitu, kaikki lainat kattava liiketoiminnan määrä edustaa alle kymmentä prosenttia kansallisesta aggregoidusta liiketoiminnan määrästä, kun lasketaan yhteen kaikki samaan kokoluokkaan kuuluvat lainat, sekä euroalueen tasolla alle kahta prosenttia liiketoiminnan määrästä tarkasteltaessa samaan kokoluokkaan ja alkuperäisen koron kiinnittämisen luokkaan kuuluvia lainoja; tai

— vastaavaan erään kuuluva kansallinen aggregoitu, kaikki (vakuudelliset ja vakuudettomat) lainat kattava liiketoiminnan määrä on jäljempänä olevan taulukon indikaattoreihin nähden vastaavassa kokoluokassa ja vastaavassa alkuperäisen koron kiinnittämisen luokassa (liitteen II lisäliitteessä 2 olevan taulukon 2 aiemmat uutta liiketoimintaa kuvaavat indikaattorit 24–29) vähemmän kuin 100 miljoonaa euroa joulukuussa 2008.